Viisi runoa lämmöstä
Lämmität varpaitani,
samalla sydäntäni.
Voit lukea sen suupielistä,
silmien pilkkeestä.
Tässä sylissä sulan, kehrään.
Riidan päätteeksi totetan:
"Elämä ei ole täydellistä,
minä en ole täydellinen."
Äänessäsi lämpöä, hymyilet:
"Aika lähellä kuitenkin."
Muistot lämmittävät,
jotkin niistä kutkuttavat kuumastikin
ja joukossa jokin aran polttava,
syvältä korventavakin.
Vain välinpitämättömyys olisi viileää - välimme eivät.
Sinulla on sata-asteinen, sataprosenttinen merkitys.
Olen tulisestikin puolustanut,
ja olet sinäkin.
Meitä, toinen toistamme, sitä mikä toiselle tärkeää,
tapaamme elää yhteistä arkea.
Kun tilanteiden kertaaminen ei
enää jälkeenpäin kiehuta,
tulee lämpimän varma olo:
tämä on mun ja meidän elämää.
Muut älkööt soppaamme sekoittako,
se on tällaisenaan
juuri sopivaa, ja ainutlaatuisen makuista.
Ajatus tulevista vuosista
samassa seurassa ja kuitenkin
eri kokoonpanolla jos se meille suodaan,
saa sydämeni hyppimään hengästymiseen saakka,
ja sieluni tanssahtaa ilosta ja jännityksestä.
On pian uusien, maailman lämpimimpien ajatusten aika?
Sanon sydämessäni: Tervetuloa syliemme lämpöön!
Saavu pian, kun aikasi on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti