Verkoston kirjoittajat -kanssaryhmäläisen valitsemista haastesanoista syntyi yhtä jos toistakin mietettä ja ajatusvirtaa. Kirjoitukset ovat useammalta viikolta eri hetkistä ja eri tunnetiloista, toisistaan irrallisia.
Kaikkia tunteita saa tuntea,
niistä voi puhua,
tutkailla harmaan sävyjä niissä,
kaikkia värisävyjä,
ja puristaa ne kuiviin kuin pyykit.
Mitä vetäisin suojakseni
tässä tilanteessa
kuin hupparin, villasukat ja pipon?
Henkistä kerrospukeutumista tarvitsen.
Rukouksen, työnohjauksen, ystävän,
puolison, päiväkirjan, vapaa-aamun,
avun pyytämisen, jostain irti päästämisen,
vielä jonkin muun?
Pue minut Jumala,
kun kaikki juuttuu puolitiehen.
Harmaata, liian harmaata
kuin liisteripuuro,
jollei yhtään
vapaa-ajan valopilkkua
kalenterin millään sivulla.
Pienet eväsretket, kaverihetket
saavat ilon, voiman pulppuamaan.
Tilataan pitsaa pihapöytään, läiskäistään ylävitoset,
vitsaillaan kevät värikkäämmäksi yhdessä.
Taaperon parku kaikesta, kaikesta
lopulta ryhmähau, makaronilaatikko, vesimuki.
Suljen rukouksiin pienen, jolla on niin vaikea olla,
että lentelevät villasukat, lelut ja lusikat.
En pulputa,
en juokse, hypi.
Harmaan villasukan lailla
puhki kulutettu, nukkainen
olen paikallani vain.
Pysähdyksiin lysähtäneenä saan lojua.
Kateus on kaikennielevä mustanharmaa peto.
Ystävä kehottaa kattamaan sille pöydän,
oikein kutsumaan sen kylään,
kysymään siltä mitä se kertoo.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Halauspuuska, suukkosade.
Rakkaus, se pulputtaa
pulputtaa yli äyräiden.
Ensi kertaan taas uusien sanahaasteiden äärellä! Runoilu on maailman paras harrastus :)
