Kirjoitushaaste teemoista "Jotain, missä on toivoa" ja "Valoa tunnelin päässä" - neljä ajatuksenjuoksupyrähdystä hiihtolomaviikonlopulta.
Etsin katseellani
tällä luontoretkelläni
pääkaupungin keskellä
jotain, missä on toivoa.
Metrot kulkevat,
aurinko nousee,
jää murtuu ja sulaa,
lintu ponnistaa siivilleen,
lumitaakat putoilevat katajan harteilta.
Jotain, missä on toivoa -
lähes joka mutkan takana.
Valoa tunnelin päässä
on suun avaaminen auttajalle.
Valoa tunnelin päässä
on käsien ristiminen.
Valoa tunnelin päässä
on hyväksyä nykyhetki tällaisena, hengittää.
Tämä suhina tyhjässä aamumetrossa
selkiyttää päätä, kirkastaa ajatusta.
Väliasemat parin minuutin välein
ja lopulta pääteasema
"Matkustajia pyydetään poistumaan junasta,
tämä juna menee huoltoraiteelle."
Niin menen minäkin,
poistun metsään, huoltoladulle
jotta taas jaksaa
arkiraiteita edestakaisin.
Ennen Kalasatamaa
on valoa tunnelin päässä.
Uudet asuinalueet kurkkivat merelle,
Isoisän silta yhdistää
ja kulman takana Kulosaaren kartanot.
Tämä on maisemanvaihdos korona-aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti