Pöly -runohaasteeseen seuraavilla runoelmilla tai ajatelmilla osallistun
Mitä me olemme
lopult ja viimen
tähtipölyä, tuhkaa vai tyhjyyttä
vai iankaikkisuus taivaassa - -
Niin usein puhutaan pinnallisista
kuten "kuka pyyhkisi pölyt" -
ei syväpuhdisteta sitä, mikä
elämässämme sitä tarvitsisi
Tuulettaminen on tarpeen
pölisee kun oikein pölisyttää
sisälle tulee raikasta, ympärille
Jätän sormenjälkeni tähän pölyyn
pian se peittyy uuteen kerrokseen
aikaa ei saa pysähtymään
mutta se ei tarkoita,
ettei pitäisi toimia nyt kun voi.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Kierrettä elämässäni
Samat aiheet, joista aina saamme vääntää.
Avioliitto on kierre, tutun turvallinen
ja kuitenkin vedät sanat suusta ja jalat alta
riidan jälkeen sanoessani ettemme ole täydellisiä,
elämä ei ole täydellinen, enkä minä ole täydellinen,
kierähdät syliin ottaen, toteat "aika lähellä kuitenkin"
Sama kalenterin täyttämisen kierre,
tutuksi käynyt pyörre, tai hurrikaani peräti
on haastetta itseni tyynnyttää:
yksi menoton ilta arkiviikkoon ainakin
Kierrän kasteluvuoroviikolla jo tutuksi tulleita kaupunkivilelmän laatikoita
iloiten silminnähtävästä kasvusta
- siitä, että muutosta maailmassa tapahtuu.
Opiskelussa on innostava kierre:
kun seuraava valmistuminen alkaa hieman häämöttää,
sitä alkaakin jo pohtia,
mitä seuraavaksi opiskelisi
josko yhtä aikaa ja rauhassa työtä, elämää
ja vuosien mittaan maisteriksi?
(4 erillistä runoa elämän eri alueilta syntyi siis kierre-haastesanasta)
Avioliitto on kierre, tutun turvallinen
ja kuitenkin vedät sanat suusta ja jalat alta
riidan jälkeen sanoessani ettemme ole täydellisiä,
elämä ei ole täydellinen, enkä minä ole täydellinen,
kierähdät syliin ottaen, toteat "aika lähellä kuitenkin"
Sama kalenterin täyttämisen kierre,
tutuksi käynyt pyörre, tai hurrikaani peräti
on haastetta itseni tyynnyttää:
yksi menoton ilta arkiviikkoon ainakin
Kierrän kasteluvuoroviikolla jo tutuksi tulleita kaupunkivilelmän laatikoita
iloiten silminnähtävästä kasvusta
- siitä, että muutosta maailmassa tapahtuu.
Opiskelussa on innostava kierre:
kun seuraava valmistuminen alkaa hieman häämöttää,
sitä alkaakin jo pohtia,
mitä seuraavaksi opiskelisi
josko yhtä aikaa ja rauhassa työtä, elämää
ja vuosien mittaan maisteriksi?
(4 erillistä runoa elämän eri alueilta syntyi siis kierre-haastesanasta)
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
kevään juhlia, tiskaavia toukkia, kivi kivessä ja virtaa
Viime viikkojen runohaasteisiin yhdistetysti osallistun
Kevään juhlat
ovat kolmet kauniit kaverihäät
ja oman hääpäivämme vietooa
Kevään juhlat ovat rohkeutta
suuria päätöksiä,
tosi tunteita ja tahdonvoimaa
päiviä, joista arki voimansa saa,
päiviä, joita ei koskaan voi unohtaa.
(runoja Risto Rasan Toukka tiskaa -runon innoittamana)
Toukan tiskatessa
lakaisee leppäkerttu
ja kirva kiillottaa lattioita
perhonen pyyhkii pölyjä
Auringonsäde tulee kyläilemään
putipuhtaaseen kevääseen
kirkkaankeltaiseen ja keveänvalkoiseen
Vilahdus ruskeaa koivunrungolla:
orava kuljettaa
ruokaostoksia kotiin.
Keittiössä kokkaan
katsoen sen perään.
(Kivi kivesssä -kuvahaasteen saattelemana)
Kivi kivessä
sinä ja minä
yhteen uurtuneet
pienempi kuvio suuremmassa kuviossa.
Kivi kivessä
ajatus runossa
runo päiväkirjassa
päiväkirja arkitohinassa
arkitohina elämässä.
Elämäni suunnitelmassasi.
Kivi kivessä, näetkö molemmat?
Vai vain suuren kuvion, kuten niin monet, niin usein?
Vai kenties pienet yksityiskohdat pelkästään?
Emme samaa totuutta sen kaikilta kanteilta, emme sitä, että
on kivi, jossa on kivi, joka on kivessä.
Virtaa -runohaaste
Aika virtaa
ohi vaikeiden asioiden
jälkeenpäin näen, että
reitissä kyllä oli luovittavaa,
mutta samalla: reitti oli selvä.
Virtaa ajatus, virtaa rukous, virtaa puhe
virtaa arjen sattumusten pysähtymätön vauhti
ja siinä sivussa
askelmittari pyykkikoneeseen
tavarat sinne tänne unohduksiin
väärät mausteet ruokiin
ja taas etsitään ja kummastellaan.
Miten arki virtaakaan omia uomiaan?
Kevään juhlat
ovat kolmet kauniit kaverihäät
ja oman hääpäivämme vietooa
Kevään juhlat ovat rohkeutta
suuria päätöksiä,
tosi tunteita ja tahdonvoimaa
päiviä, joista arki voimansa saa,
päiviä, joita ei koskaan voi unohtaa.
(runoja Risto Rasan Toukka tiskaa -runon innoittamana)
Toukan tiskatessa
lakaisee leppäkerttu
ja kirva kiillottaa lattioita
perhonen pyyhkii pölyjä
Auringonsäde tulee kyläilemään
putipuhtaaseen kevääseen
kirkkaankeltaiseen ja keveänvalkoiseen
Vilahdus ruskeaa koivunrungolla:
orava kuljettaa
ruokaostoksia kotiin.
Keittiössä kokkaan
katsoen sen perään.
(Kivi kivesssä -kuvahaasteen saattelemana)
Kivi kivessä
sinä ja minä
yhteen uurtuneet
pienempi kuvio suuremmassa kuviossa.
Kivi kivessä
ajatus runossa
runo päiväkirjassa
päiväkirja arkitohinassa
arkitohina elämässä.
Elämäni suunnitelmassasi.
Kivi kivessä, näetkö molemmat?
Vai vain suuren kuvion, kuten niin monet, niin usein?
Vai kenties pienet yksityiskohdat pelkästään?
Emme samaa totuutta sen kaikilta kanteilta, emme sitä, että
on kivi, jossa on kivi, joka on kivessä.
Virtaa -runohaaste
Aika virtaa
ohi vaikeiden asioiden
jälkeenpäin näen, että
reitissä kyllä oli luovittavaa,
mutta samalla: reitti oli selvä.
Virtaa ajatus, virtaa rukous, virtaa puhe
virtaa arjen sattumusten pysähtymätön vauhti
ja siinä sivussa
askelmittari pyykkikoneeseen
tavarat sinne tänne unohduksiin
väärät mausteet ruokiin
ja taas etsitään ja kummastellaan.
Miten arki virtaakaan omia uomiaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)