sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

kevään juhlia, tiskaavia toukkia, kivi kivessä ja virtaa

Viime viikkojen runohaasteisiin yhdistetysti osallistun

Kevään juhlat
ovat kolmet kauniit kaverihäät
ja oman hääpäivämme vietooa
Kevään juhlat ovat rohkeutta
suuria päätöksiä,
tosi tunteita ja tahdonvoimaa
päiviä, joista arki voimansa saa,
päiviä, joita ei koskaan voi unohtaa.

(runoja Risto Rasan Toukka tiskaa -runon innoittamana)

Toukan tiskatessa
lakaisee leppäkerttu
ja kirva kiillottaa lattioita
perhonen pyyhkii pölyjä
Auringonsäde tulee kyläilemään
putipuhtaaseen kevääseen
kirkkaankeltaiseen ja keveänvalkoiseen

Vilahdus ruskeaa koivunrungolla:
orava kuljettaa
ruokaostoksia kotiin.
Keittiössä kokkaan
katsoen sen perään.

(Kivi kivesssä -kuvahaasteen saattelemana)

Kivi kivessä
sinä ja minä
yhteen uurtuneet
pienempi kuvio suuremmassa kuviossa.

Kivi kivessä
ajatus runossa
runo päiväkirjassa
päiväkirja arkitohinassa
arkitohina elämässä.
Elämäni suunnitelmassasi.

Kivi kivessä, näetkö molemmat?
Vai vain suuren kuvion, kuten niin monet, niin usein?
Vai kenties pienet yksityiskohdat pelkästään?
Emme samaa totuutta sen kaikilta kanteilta, emme sitä, että
on kivi, jossa on kivi, joka on kivessä.

Virtaa -runohaaste

Aika virtaa
ohi vaikeiden asioiden
jälkeenpäin näen, että
reitissä kyllä oli luovittavaa,
mutta samalla: reitti oli selvä.

Virtaa ajatus, virtaa rukous, virtaa puhe
virtaa arjen sattumusten pysähtymätön vauhti
ja siinä sivussa
askelmittari pyykkikoneeseen
tavarat sinne tänne unohduksiin
väärät mausteet ruokiin
ja taas etsitään ja kummastellaan.
Miten arki virtaakaan omia uomiaan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti