Pysähtyminen, kaikenlaista, tarinoita

 Haastesanoina: pysähtyminen, paksut, kaikenlaista, onnistua, arvokkaita, tarinoita

Kevään ensimmäiset

riippumattovauhdit.

Kevään ensimmäiset

simpukanetsintäretket.

Pysähtyminen. 

Kevään ensimmäinen 

valkovuokkokimppu.

Hetkeen pysähtyminen.

 

Päiväkirjani ovat paksut,

pitävät sisällään kaikenlaista

ja kaikenlaisia tunteita.

Muistoja arvokkaita,

tärkeitä arkitarinoita,

joita joskus onnistuu 

tallentamaan pysähtyneiksi still-kuviksi

kuin säilöisi hetken 

aarrekiven lailla lasipurkkiin.

 

Vaatekerrokset niin paksut,

kypärämyssykin valtava.

Alla pieni ihminen,

minä katsomaan pysähdyn.

Sinä meille kaikille, ja Jumalalle

rakas, arvokas, ihme.

 

Onnistumista mietin,

on tullut taas mokattua kaikenlaista, 

ja olenko käyttänyt aikaani

siihen, mikä on arvokasta, arvokkainta?

Olen onnistunut olemaan - ihminen,

epätäydellinen.

Se on ihmisyyden tarina.

Katson ylös ja tiedän: anteeksi sain,

kelpaan, riitän, ja enemmän - olen helmi, aarre.

 

Tarinoita arvokkaita

kirjaston salin lattialla

pehmohiirillä, tammenterhoilla

elämän perusasioita esitän. 

Päiväkodissa onnistuu saamaan 

tuhteja elämän eväitä.

Pulputtaa, villasukka ja harmaata

Verkoston kirjoittajat -kanssaryhmäläisen valitsemista haastesanoista syntyi yhtä jos toistakin mietettä ja ajatusvirtaa. Kirjoitukset ovat useammalta viikolta eri hetkistä ja eri tunnetiloista, toisistaan irrallisia.

Kaikkia tunteita saa tuntea,

niistä voi puhua,

tutkailla harmaan sävyjä niissä,

kaikkia värisävyjä,

ja puristaa ne kuiviin kuin pyykit.

Mitä vetäisin suojakseni

tässä tilanteessa

kuin hupparin, villasukat ja pipon?

Henkistä kerrospukeutumista tarvitsen.

Rukouksen, työnohjauksen, ystävän, 

puolison, päiväkirjan, vapaa-aamun,

avun pyytämisen, jostain irti päästämisen,

vielä jonkin muun?

Pue minut Jumala,

kun kaikki juuttuu puolitiehen.

Harmaata, liian harmaata

kuin liisteripuuro,

jollei yhtään 

vapaa-ajan valopilkkua

kalenterin millään sivulla. 

Pienet eväsretket, kaverihetket

saavat ilon, voiman pulppuamaan.

Tilataan pitsaa pihapöytään, läiskäistään ylävitoset, 

vitsaillaan kevät värikkäämmäksi yhdessä.

Taaperon parku kaikesta, kaikesta

lopulta ryhmähau, makaronilaatikko, vesimuki.

Suljen rukouksiin pienen, jolla on  niin vaikea olla,

että lentelevät villasukat, lelut ja lusikat.

En pulputa, 

en juokse, hypi.

Harmaan villasukan lailla

puhki kulutettu, nukkainen

olen paikallani vain.

Pysähdyksiin lysähtäneenä saan lojua.

Kateus on kaikennielevä mustanharmaa peto.

Ystävä kehottaa kattamaan sille pöydän,

oikein kutsumaan sen kylään,

kysymään siltä mitä se kertoo.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Halauspuuska, suukkosade.

Rakkaus, se pulputtaa

pulputtaa yli äyräiden.

Ensi kertaan taas uusien sanahaasteiden äärellä! Runoilu on maailman paras harrastus :)