Jotain, missä on toivoa & Valoa tunnelin päässä

 Kirjoitushaaste teemoista "Jotain, missä on toivoa" ja "Valoa tunnelin päässä" - neljä ajatuksenjuoksupyrähdystä hiihtolomaviikonlopulta.

 

Etsin katseellani

tällä luontoretkelläni

pääkaupungin keskellä

jotain, missä on toivoa. 

Metrot kulkevat, 

aurinko nousee,

jää murtuu ja sulaa,

lintu ponnistaa siivilleen,

lumitaakat putoilevat katajan harteilta.

Jotain, missä on toivoa - 

lähes joka mutkan takana. 

Valoa tunnelin päässä

on suun avaaminen auttajalle.

Valoa tunnelin päässä

on käsien ristiminen.

Valoa tunnelin päässä

on hyväksyä nykyhetki tällaisena, hengittää.

Tämä suhina tyhjässä aamumetrossa 

selkiyttää päätä, kirkastaa ajatusta.

Väliasemat parin minuutin välein

ja lopulta pääteasema

"Matkustajia pyydetään poistumaan junasta, 

tämä juna menee huoltoraiteelle."

Niin menen minäkin, 

poistun metsään, huoltoladulle

jotta taas jaksaa

arkiraiteita edestakaisin.

Ennen Kalasatamaa 

on valoa tunnelin päässä.

Uudet asuinalueet kurkkivat merelle, 

Isoisän silta yhdistää

ja kulman takana Kulosaaren kartanot. 

Tämä on maisemanvaihdos korona-aikana.

Jäinen piha

 Kirjoitushaaste "Jäinen piha" (kaksi erillistä runoa)

Kaikki lipsuu otteesta

    kuin suksi jäisellä ladulla,

    kenkä liukkaalla piha-asfaltilla,     

    pyöränrengas irtosoralla.

Vain vähään voin vaikuttaa

    omiin tekoihini,

    siihen mihin huomiotani laitan,

    avunpyytämiseen - Jumalalta, läheisiltä.

Ja lopulta, siinä on kosolti, kyllin.

 

Liukas jäinen piha

on välillä ajatusteni pelikenttä.

Kompuroin, liukastun, nousen taas

ja vaihdan kulkusuuntaa.

Etsin kiinnekohtaa, johon asettautua.

On niin vaikea päättää. 

Aarre ja löytö

 Sanahaasteen "aarre ja löytö" tuotoksia (5 erillistä runoa)

Ruksi, risti, sateenkaari

ne ovat saman merkkinä

matkani kartalla:

jossain on aarre, 

olemassa löydettävä määränpää.

Uskallanko raottaa arkun kantta?

Entä jos petyn?

Onko kukaan aivan läpeensä aarre?

Kun ei etsi vaan lipuu vaan

voi tehdä löytöjä suurimpia.

Vanha valokuva-albumi.

Voi Aarteet.

Hymyä läpi kyynelten,

naurahdus seuraavan sivun löydölle.

Kaivamallako se löytyy?

Hiki hatussa?

Vai oikaisemalla selkä ja katse

taivasta kohden?

Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista!

Rakkaus on...

Tämä runo on peräisin syyskuulta 2020,kiitollisuuden ajatelmia silloin arjestani. 

 Rakkaus on räiskäleet, 

isomummin meille paistamat. 

Rakkaus on sienisaalis, 

puolison kanssa outsattu ja paistettu. 

Rakkaus on runohetki töissä 

odottavan äidin lukiessa toiveistaan. 

Rakkaus on lujaa rutistava pikkuninja 

kesken aamuvenytyksen päälleni syöksyvä. 

Rakkaus on riippumatto 

kannattelemassa pappaa ja nelivuotiasta. 

Rakkaus on tähtientuike iltakävelyllä 

vertaistuellisen äitikaveripuhelun yllä. 

Rakkaus on naapuripapin siunaava käsi 

lapseni hiuksilla ehtoollisen aikana. 

Rakkaus on vastalöydetty aarrekeppi, 

nuorimman kummilapsen virnistäen,uskaltaen ojentama. 

Rakkaus on - joka päivä kunhan katsoo tarkkaan.

Helmihaikuja 2021

Aivan loistava alkaneen vuoden päätös : luen läpi vanhat blogirunoni ja alan tehdä uusia päivityksiä rennolla otteella silloin ja tällöin. 

Viime kerrasta on 5,5 vuotta. Sinä aikana minusta on tullut äiti, maisteri, tietokirjailija ja olen ottanut pari uutta työnkuvaa haltuun, muun muuassa. Ruuhkavuosiksikin kutsutaan. 

Lopulta kaikkineen olen varsin sama kuin kolmenkympin kynnykselläkin ja ennen sitä, tunnistan itseni vahvasti vuosien 2012-2015 kirjoituksistani. 

Runojen äärellä olo om minulle sitä paljon puhuttua mindfullnessia, tietoisen hyväksyvän läsnäolon treenaamista. Sitä,mitä tarvitsen. Arjen henkireikä, hyvä hetki. 

Tässä helmikuun alun ilona haikuja (ohje 5,7,5 tavua haiku-runossa) 

 

Minä osaan jo 

itsemyötätuntoa 

ja harjoittelen. 

 

 Helpotus, keveys, 

jakamisen huojennus. 

Kiitos, kun olet. 

 

Teekuppi käsissä - 

höyry nousee ylöspäin, 

minä pysähdyn. 

 

Heitän löylyä. 

Höyry nousee kiukaalta. 

Huolet haihtuvat. 

 

Kivien pinta 

karhea ja rosoinen 

hyppysissäni 

 

Hengittelehän 

havainnoiden hetkinen 

hiljaa huokaisten. 

 

Hiihto haaveissa: 

uurtaa uraa, latua 

umpihangessa. 

 

Linnun viserrys 

kotimatkan valoisuus 

voiton puolella. 

 

Kolmeviis vee nyt 

miten voinkaan jo olla - 

pysäytä aika. 

 

Ikävä, kaipaus 

sukua, ystäviä 

kasvokkain nähdä. 

 

Mietin mummia, 

pääsisinpä haudalle. 

Usein muistelen. 

 

 Kiitos työstäni, 

palvelen ja teen hyvää, 

itsellenikin. 

 

Hääpäivämme pian: 

kymmenen vuotta täynnä, 

eka kymmenen.