Kierrettä elämässäni

Samat aiheet, joista aina saamme vääntää.
Avioliitto on kierre, tutun turvallinen
ja kuitenkin vedät sanat suusta ja jalat alta
riidan jälkeen sanoessani ettemme ole täydellisiä,
elämä ei ole täydellinen, enkä minä ole täydellinen,
kierähdät syliin ottaen, toteat "aika lähellä kuitenkin"

Sama kalenterin täyttämisen kierre,
tutuksi käynyt pyörre, tai hurrikaani peräti
on haastetta itseni tyynnyttää:
yksi menoton ilta arkiviikkoon ainakin

Kierrän kasteluvuoroviikolla jo tutuksi tulleita kaupunkivilelmän laatikoita
iloiten silminnähtävästä kasvusta
- siitä, että muutosta maailmassa tapahtuu.

Opiskelussa on innostava kierre:
kun seuraava valmistuminen alkaa hieman häämöttää,
sitä alkaakin jo pohtia,
mitä seuraavaksi opiskelisi
josko yhtä aikaa ja rauhassa työtä, elämää
ja vuosien mittaan maisteriksi?

(4 erillistä runoa elämän eri alueilta syntyi siis kierre-haastesanasta)

kevään juhlia, tiskaavia toukkia, kivi kivessä ja virtaa

Viime viikkojen runohaasteisiin yhdistetysti osallistun

Kevään juhlat
ovat kolmet kauniit kaverihäät
ja oman hääpäivämme vietooa
Kevään juhlat ovat rohkeutta
suuria päätöksiä,
tosi tunteita ja tahdonvoimaa
päiviä, joista arki voimansa saa,
päiviä, joita ei koskaan voi unohtaa.

(runoja Risto Rasan Toukka tiskaa -runon innoittamana)

Toukan tiskatessa
lakaisee leppäkerttu
ja kirva kiillottaa lattioita
perhonen pyyhkii pölyjä
Auringonsäde tulee kyläilemään
putipuhtaaseen kevääseen
kirkkaankeltaiseen ja keveänvalkoiseen

Vilahdus ruskeaa koivunrungolla:
orava kuljettaa
ruokaostoksia kotiin.
Keittiössä kokkaan
katsoen sen perään.

(Kivi kivesssä -kuvahaasteen saattelemana)

Kivi kivessä
sinä ja minä
yhteen uurtuneet
pienempi kuvio suuremmassa kuviossa.

Kivi kivessä
ajatus runossa
runo päiväkirjassa
päiväkirja arkitohinassa
arkitohina elämässä.
Elämäni suunnitelmassasi.

Kivi kivessä, näetkö molemmat?
Vai vain suuren kuvion, kuten niin monet, niin usein?
Vai kenties pienet yksityiskohdat pelkästään?
Emme samaa totuutta sen kaikilta kanteilta, emme sitä, että
on kivi, jossa on kivi, joka on kivessä.

Virtaa -runohaaste

Aika virtaa
ohi vaikeiden asioiden
jälkeenpäin näen, että
reitissä kyllä oli luovittavaa,
mutta samalla: reitti oli selvä.

Virtaa ajatus, virtaa rukous, virtaa puhe
virtaa arjen sattumusten pysähtymätön vauhti
ja siinä sivussa
askelmittari pyykkikoneeseen
tavarat sinne tänne unohduksiin
väärät mausteet ruokiin
ja taas etsitään ja kummastellaan.
Miten arki virtaakaan omia uomiaan?

Huolehtimisesta vielä

Huolehtia-runohaaste

Huolen kantaminen harteillaan
on sen vastakohta, että
lepään tässä koko painollani.
Uskossa, toivossa,
ilossa, rauhassa,
rakkauden valossa.

Huolehdi omasta palastasi palapelissä,
älä muiden.
Kutsu joukkoon, mutta älä
runnomalla sovita toista.

Ruoste, kärsivällisyys ja armo

Viime viikkojen runohaasteiden yhdistelyä

RUOSTE

Hoida, vaali, ole lähellä
että huomaat muutokset
jos ne hiipivät ruosteen lailla - -

Ei kaikki vanheneminen ole rumaa
eikä kaikki muutos
ja toisaalta: sisin on sama
vaikka pinnalta sävy vaihtuu

Itsestäänselvänä pitäminen
ruostuttaa rakkauden, ystävyyden.
Salakavalasti tilanne etenee,
ellei sille tiettyjä esteitä tee
ja toista puolimatkaan vastaan mee.
Sinne sanojen ja tekojen askelin kun kulkee
niin välinpitämättömyydeltä portin sulkee.



KÄRSIVÄLLISYYS

Kärsivällisyys
on Pyhän Hengen hedelmä,
haastava tavoittaa,
mutta sen avulla
moni asia helpottaa

Onko olo kärsivämpi
kärsivällisellä vai kärsimättömällä?
Kärsiikö kysyäkään?

Jos tietää, ettei jokin asia lainkaan lopu
ja on muutettava vain
asennoitumistaan kun
olosuhteita, osapuolia ei voi
niin silloin kysyn, mistä sen
voiman löytää?

Mitä sanoo kärsivällinen itselleen, sydämelleen?
Kyllä se siitä? vai Kaikki aikanaan?
Vai huokaileeko vaan?



ARMO

Sitä saa, jos vaan
kykenee vastaanottamaan

Se usein itseä kohtaan unohtuu,
sen saa mielestäni joku muu,
ja melkein kirjoitan "ansaitsee"
mutta armon lahjana kukin availee.

Saat anteeksi.
Valkoinen kirkkaus.
Kaikki on hyvin.
Astu seuraava askel.
Näe Hyvyys.

Joka aamu on.
Kädet yhteen, pyyntö ja kiitos ylös.

Ruostumatonta terästä, lahoamatonta ikihonkaa?

Runotorstain valokuvahaaste (eri runoja)

Hautaa menneet,
anna niiden maatua.
Vielä kahleet ruostuvat auki
ja kerran olet vapaa, jos tahdot, jos...

Avaan veneen lukon, istun perään
sinä työnnät meidät rannasta
tyyni järvenselkä, kuljetan sormiani sitä myöten
Mummin vilkutus rannalta, taivaalla pilvihaituvia
Onnenhuokaus: on meidän mökkiloma!

Kaikki muuttuu, vanhenee, kuluu
et voi olla ruostumatonta terästä,
et lahoamatonta ikihonkaa
mutta sinä jätät jäljen silti
tämän maailman kokonaiskuvaan
ja etenkin monien elämän tarinaan.
Ja kaiken tärkeimpänä muista, että
on taivas, jossa sinulla ei aika lopu kesken - -

Miksei eroon pääse painajaisajatuksista?
Jotkut näkevät niitä unissa, toiset valveilla vankina.
Riittääkö se, että osaa sanoa itselleen: "nyt voisit lopettaa,
luota vähän, panikoi vähemmän, entä jos käykin hyvin?"

Jollei olisi mitään elämässä mikä sitoo ja mihin sitoudun, ei olisi minun tarinaani.
Tahdon kotini, ihmiseni, ammattini, elämänarvoni, uskoni, historiani, tulevaisuudensuunnitelmani..
Eivät ne sulje pois uudelle avointa seikkailuasennetta,
ne tekevät seikkailuista parempia:
on mihin palata, on mitä kaivata, on jotain omaa

Olennaista

Olennaista olette te,
elämäni kiintopisteet,
te sydämessäni asuvat.
Juuri te.
Matkojenkin takaa.

Asenne on se olennaisin,
että sen minkä tekee,
voisi tehdä levosta käsin
kunakin päivänä.
Lujasti luottaen.
Aivot tulessa, sydämessä tyyntä.

Oleminen on olennaista, ihmisyys.

Olemisessa ja säntäilemisessä
ei asu sama olemus.
odota, että sielu ehtii mukaan.

Hymy, eleet ja äänensävy on olennaista;
sanat puhuvat välillämme vain vähän.

Arjen arvokkaat rutiinit
ja se, että olemme toisillemme.
Se, että lupaus pysyy.
Yhteistä tämä päivä, mennyt ja unelmat.
Se, että liitämme kädet yhteen yhdessä,
kannattelemme toisiamme ja ennen kaikkea
olemme yhdessä Korkeimman kannateltavina.

tanssii

Kummat tanssivat kauniimmin
ajatukset vai tunteet?
Sooloja vai paritanssia?
Kuka astuu varpaille kenen?
Kumpi vie, kumpi seuraa?
Saako toinen toisesta tanssiseuraa?

Sujuu kuin salsa
tykittää menemään kuin reggaeton,
soljuu kuin valssi,
toimii kuin tango
- mikä se on?

Yhteinen arki on paljolti perusaskelta
ja että kannattelet kättäni
kun voimani hiipuu, nyit ylöspäin.
Silloin tällöin hymyilevä pyörähdys
kohokohtana promenadiaskelia yhteisesti sovittuja.
Helmat ilon hulmahdusta - -

Kun poljen pyörää
päivän ajatukset ripeästi
muodostavat rivitanssin
nopeatempoisen ja harmonisen

Tanssia kuin lapsi Fröbelinpalikoiden äärellä
antautuneesti hytkyen koko olemuksella
muuta näkemättä, kuulematta.
Ottaa hetki täysin palkein
ja vähintään samalla palolla
aloittaa taas seuraava ja seuraava kappale.

ja muistahan: eat, pray, love, dance & hope!