Runotorstain valokuvahaaste (eri runoja)
Hautaa menneet,
anna niiden maatua.
Vielä kahleet ruostuvat auki
ja kerran olet vapaa, jos tahdot, jos...
Avaan veneen lukon, istun perään
sinä työnnät meidät rannasta
tyyni järvenselkä, kuljetan sormiani sitä myöten
Mummin vilkutus rannalta, taivaalla pilvihaituvia
Onnenhuokaus: on meidän mökkiloma!
Kaikki muuttuu, vanhenee, kuluu
et voi olla ruostumatonta terästä,
et lahoamatonta ikihonkaa
mutta sinä jätät jäljen silti
tämän maailman kokonaiskuvaan
ja etenkin monien elämän tarinaan.
Ja kaiken tärkeimpänä muista, että
on taivas, jossa sinulla ei aika lopu kesken - -
Miksei eroon pääse painajaisajatuksista?
Jotkut näkevät niitä unissa, toiset valveilla vankina.
Riittääkö se, että osaa sanoa itselleen: "nyt voisit lopettaa,
luota vähän, panikoi vähemmän, entä jos käykin hyvin?"
Jollei olisi mitään elämässä mikä sitoo ja mihin sitoudun, ei olisi minun tarinaani.
Tahdon kotini, ihmiseni, ammattini, elämänarvoni, uskoni, historiani, tulevaisuudensuunnitelmani..
Eivät ne sulje pois uudelle avointa seikkailuasennetta,
ne tekevät seikkailuista parempia:
on mihin palata, on mitä kaivata, on jotain omaa
Hei!
VastaaPoistaSulla on kiva tyyli kirjoittaa..alankin seuraamaan blogiasi. Näytti kirjotuksesi sellaisilta jotka puhutteli mua. Kiitos! Itsekkin kirjotan runoja ja kaikenlaista arkipäivän elämää tuolla tyttelinrunot.blogspot.fi ja kuvailen kaikkea mitä nyt silmiin osuu..pääasiassa metsästä..luonnosta..käy katsomassa sivullani jos kiinnostaa! Minä jatkan blogisi lukemista! =)