Huolehtimisesta vielä

Huolehtia-runohaaste

Huolen kantaminen harteillaan
on sen vastakohta, että
lepään tässä koko painollani.
Uskossa, toivossa,
ilossa, rauhassa,
rakkauden valossa.

Huolehdi omasta palastasi palapelissä,
älä muiden.
Kutsu joukkoon, mutta älä
runnomalla sovita toista.

Ruoste, kärsivällisyys ja armo

Viime viikkojen runohaasteiden yhdistelyä

RUOSTE

Hoida, vaali, ole lähellä
että huomaat muutokset
jos ne hiipivät ruosteen lailla - -

Ei kaikki vanheneminen ole rumaa
eikä kaikki muutos
ja toisaalta: sisin on sama
vaikka pinnalta sävy vaihtuu

Itsestäänselvänä pitäminen
ruostuttaa rakkauden, ystävyyden.
Salakavalasti tilanne etenee,
ellei sille tiettyjä esteitä tee
ja toista puolimatkaan vastaan mee.
Sinne sanojen ja tekojen askelin kun kulkee
niin välinpitämättömyydeltä portin sulkee.



KÄRSIVÄLLISYYS

Kärsivällisyys
on Pyhän Hengen hedelmä,
haastava tavoittaa,
mutta sen avulla
moni asia helpottaa

Onko olo kärsivämpi
kärsivällisellä vai kärsimättömällä?
Kärsiikö kysyäkään?

Jos tietää, ettei jokin asia lainkaan lopu
ja on muutettava vain
asennoitumistaan kun
olosuhteita, osapuolia ei voi
niin silloin kysyn, mistä sen
voiman löytää?

Mitä sanoo kärsivällinen itselleen, sydämelleen?
Kyllä se siitä? vai Kaikki aikanaan?
Vai huokaileeko vaan?



ARMO

Sitä saa, jos vaan
kykenee vastaanottamaan

Se usein itseä kohtaan unohtuu,
sen saa mielestäni joku muu,
ja melkein kirjoitan "ansaitsee"
mutta armon lahjana kukin availee.

Saat anteeksi.
Valkoinen kirkkaus.
Kaikki on hyvin.
Astu seuraava askel.
Näe Hyvyys.

Joka aamu on.
Kädet yhteen, pyyntö ja kiitos ylös.

Ruostumatonta terästä, lahoamatonta ikihonkaa?

Runotorstain valokuvahaaste (eri runoja)

Hautaa menneet,
anna niiden maatua.
Vielä kahleet ruostuvat auki
ja kerran olet vapaa, jos tahdot, jos...

Avaan veneen lukon, istun perään
sinä työnnät meidät rannasta
tyyni järvenselkä, kuljetan sormiani sitä myöten
Mummin vilkutus rannalta, taivaalla pilvihaituvia
Onnenhuokaus: on meidän mökkiloma!

Kaikki muuttuu, vanhenee, kuluu
et voi olla ruostumatonta terästä,
et lahoamatonta ikihonkaa
mutta sinä jätät jäljen silti
tämän maailman kokonaiskuvaan
ja etenkin monien elämän tarinaan.
Ja kaiken tärkeimpänä muista, että
on taivas, jossa sinulla ei aika lopu kesken - -

Miksei eroon pääse painajaisajatuksista?
Jotkut näkevät niitä unissa, toiset valveilla vankina.
Riittääkö se, että osaa sanoa itselleen: "nyt voisit lopettaa,
luota vähän, panikoi vähemmän, entä jos käykin hyvin?"

Jollei olisi mitään elämässä mikä sitoo ja mihin sitoudun, ei olisi minun tarinaani.
Tahdon kotini, ihmiseni, ammattini, elämänarvoni, uskoni, historiani, tulevaisuudensuunnitelmani..
Eivät ne sulje pois uudelle avointa seikkailuasennetta,
ne tekevät seikkailuista parempia:
on mihin palata, on mitä kaivata, on jotain omaa

Olennaista

Olennaista olette te,
elämäni kiintopisteet,
te sydämessäni asuvat.
Juuri te.
Matkojenkin takaa.

Asenne on se olennaisin,
että sen minkä tekee,
voisi tehdä levosta käsin
kunakin päivänä.
Lujasti luottaen.
Aivot tulessa, sydämessä tyyntä.

Oleminen on olennaista, ihmisyys.

Olemisessa ja säntäilemisessä
ei asu sama olemus.
odota, että sielu ehtii mukaan.

Hymy, eleet ja äänensävy on olennaista;
sanat puhuvat välillämme vain vähän.

Arjen arvokkaat rutiinit
ja se, että olemme toisillemme.
Se, että lupaus pysyy.
Yhteistä tämä päivä, mennyt ja unelmat.
Se, että liitämme kädet yhteen yhdessä,
kannattelemme toisiamme ja ennen kaikkea
olemme yhdessä Korkeimman kannateltavina.

tanssii

Kummat tanssivat kauniimmin
ajatukset vai tunteet?
Sooloja vai paritanssia?
Kuka astuu varpaille kenen?
Kumpi vie, kumpi seuraa?
Saako toinen toisesta tanssiseuraa?

Sujuu kuin salsa
tykittää menemään kuin reggaeton,
soljuu kuin valssi,
toimii kuin tango
- mikä se on?

Yhteinen arki on paljolti perusaskelta
ja että kannattelet kättäni
kun voimani hiipuu, nyit ylöspäin.
Silloin tällöin hymyilevä pyörähdys
kohokohtana promenadiaskelia yhteisesti sovittuja.
Helmat ilon hulmahdusta - -

Kun poljen pyörää
päivän ajatukset ripeästi
muodostavat rivitanssin
nopeatempoisen ja harmonisen

Tanssia kuin lapsi Fröbelinpalikoiden äärellä
antautuneesti hytkyen koko olemuksella
muuta näkemättä, kuulematta.
Ottaa hetki täysin palkein
ja vähintään samalla palolla
aloittaa taas seuraava ja seuraava kappale.

ja muistahan: eat, pray, love, dance & hope!

Lukossa? Onko se hyvä vai paha?

Tulevan vuoden matkakohteen ovet
ovat vielä toistaiseksi lukossa.
En näe sydämelläni
mitä lukee ensi vuoden avaimenperässä.
Ei vielä ole aika,
kaiken avain on kärsivällisyys.

Avioliitto on myönteinen lukko
joskus toki jumittuva, silti sydämenmuotoinen.
Tasapaino maan ja taivaan välissä.

Kehonosat lukkiutuneet toisiinsa,
toisiimme
eivät irtoa
enkä tahdokaan

Kai oli tarkoitus
kirjoittaa kirjoittamisen lukoista
kai oli - ja teenkin niin,
totuuden ollessa, että
kun arki, aikataulu, ajatuksenvirta
lukkiutuvat, runokin jumittuu
matkalla sydämestä ulos
paperille tanssahtelemaan

Asettaako menneisyys lukkoja:
tahdonko samaan paikkaan,
samantyyppiseen työhön,
tutut kielet, helpot haasteet?
Uskalluksen portin
tahdon koittaa pitää avoinna.

Loputtomiin helmiä

Kuvahaaste runotorstaissa loputtomasti eri värisiä pikkuhelmiä, sai mut tällaisiin erinäköisiin aatoksiin:

Loputtomiin, loppumattomiin
lupauksesi kestää, pitää
ikuisuuksiin, ikiaikaisuuksiin
hyvyytesi kasvaa, itää.
En tahdo unohtaa sitä,
en lohdutuksistasi mitään.


Voit nähdä mustaa ja valkoista
tai värikkään helmiäiskimalluksen havaita,
voit harmaan sävyihin katseesi kiinnittää,
vaan epäilen silloin elämä näkemättä jää - -


Kirppujen pallomeri
on askarteluhelmilaari
pikkkukirpulle helmet sen
ovat pikkutunneleita: meen, meen!


Jotkut ei näe metsää puolta,
jotkut ei kauneuden kokonaisuutta,
jotkut söisi kaiken kauniin,
jotkut möisi, tai siitä kaikesta
vetoa löisi (eikä voittoa odottaessa
nukkuisi öisin).




oma versio psalmi 139 jakeista 17-18

Sun pläänis on iha käsittämättömän siistit
ja niiden määrä on supermegaa,
ja jos mä meinaan rupee laskee niitä
ni enempihä niit on ku koko maailman
kaikis eri mestois pikkukivii
ja mä päätän et eiköhä se ollu siinä
ja tajuun et sä oot aina mun kaa
ja mä aina sun messis.