Kuvahaaste runotorstaissa loputtomasti eri värisiä pikkuhelmiä, sai mut tällaisiin erinäköisiin aatoksiin:
Loputtomiin, loppumattomiin
lupauksesi kestää, pitää
ikuisuuksiin, ikiaikaisuuksiin
hyvyytesi kasvaa, itää.
En tahdo unohtaa sitä,
en lohdutuksistasi mitään.
Voit nähdä mustaa ja valkoista
tai värikkään helmiäiskimalluksen havaita,
voit harmaan sävyihin katseesi kiinnittää,
vaan epäilen silloin elämä näkemättä jää - -
Kirppujen pallomeri
on askarteluhelmilaari
pikkkukirpulle helmet sen
ovat pikkutunneleita: meen, meen!
Jotkut ei näe metsää puolta,
jotkut ei kauneuden kokonaisuutta,
jotkut söisi kaiken kauniin,
jotkut möisi, tai siitä kaikesta
vetoa löisi (eikä voittoa odottaessa
nukkuisi öisin).
oma versio psalmi 139 jakeista 17-18
Sun pläänis on iha käsittämättömän siistit
ja niiden määrä on supermegaa,
ja jos mä meinaan rupee laskee niitä
ni enempihä niit on ku koko maailman
kaikis eri mestois pikkukivii
ja mä päätän et eiköhä se ollu siinä
ja tajuun et sä oot aina mun kaa
ja mä aina sun messis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti