talven taikaa sydäntalvella ja muuta talvista ja sydämellistä, sekä Raul Roineen sadusta määritelmää runoilijalle :)

Pakkasssään aallot
virkkaavat pitsihelmat rantakiville.
Minä tanssahtelen ilosta
kulkiessani niiden ohitse.

Lumikiteiden kimmellys pakkasilmassa
taideteoksen taustamusiikkina
ensimmäiset titityyt.
Hiljennyn paikalleni
henkeäni haukkoen.

Varjoliitäjien ja retkiluistelijoiden
etenemisen harmoniaa
merenjäällä auringonhohteessa.
Saavat minut silmiäni siristelemään
ja hymyilemään vapaudentunteesta.

Sydämessäni ei ole talvipakkanen
vaan se laulaa ilosta,
niin monista syistä uskoa hyvään
se laulaa ja säkenöi lämpöä.

Sydäntalveen pehmeyttä ja väriterapiaa:
raitanuttua vauvalle Etiopiaan
pörrölapasia ystäville
sukkia tuttujen lapsille -
lämpöä ylle ja alle ja sydämeen saakka.

Teen aaltoviivaa jäähän
levitän käteni ja pyörähdän
olen osa tilataideteosta
luonnollisessa koossa
jättäen siihen omat teräsmerkkini.

Vaikka hyinen tuuli yrittää
valon sammuttaa, onnistu se ei,
valo taistelee,
värähdellen vahvistuu.

Vastaukset rukouksiin ovat valotuikkuja,
koko maailmma tuikkii kirkkauttasi pieninä kertomuksina - -

Anna voimaasi,
vääryyttä vastaan.
Anna voimaasi,
vaikenemista vastaan.
Anna voimaasi,
vaateliaisuuden liiallisuutta vastaan.
Anna voimaasi
valituskulttuuria vastaan.
Anna minulle voimaasi.
Anna minun olla
hyvyyden vahvuutta vastustamatta.


Luin Raul Roineen kokoelmaa "Satuja" (1990) ja sadussa Peukaloinen s. 84 Peukaloinen on Runon puutarhassa ja siinä on loistava runoilijoiden määritelmä, jonka näin tahdon blogiini liittää:

" Sanalla sanoen: täällä oli kaikki se kaunis ja ihmeellinen, josta tosi suuret runoilijat ovat kertoneet. Ja kesken kaiken kuiskaan sinulle, etteivät runoilijoita ole ainoastaan ne, jotkka kirjoittavat säkeitä, vaan kaikki, jotka johdattavat ihmisiä Hyvän, Kauniin ja Toden piiriin."

Joulun tunnelmia, ja vähän sinivalkoisia ajatuksia ja tonttujen aatoksia samaten

Kukkakaupun jouluruusu
ihan pieni, valkonuppuinen
seuranaan lähimetsän sammalta
ja koivuntuohesta lahjanyyttejä
musta peittyy allensa.

Sen myötä valkeanvihreää, toivorikasta syntymäjuhlaa!

Tunnelmia myös takavuosien joulunpunaisesta, nepalilaisesta, norsukuosisesta lahjapaperista:
Norsuja, tähtiä
tietäjien riemua
uskosta enkeleihin
ja lupaus pysyy.
Seimi on minuakin lähellä
saan uskolla katsoa
ja rakkaudella, toivolla.

Sinivalkoiset ajatukset (itsenäisyyspäivän läheinen runohaaste, jäi näköjään vihkoon eikä päätynyt blogiin asti)

Joululauluissa
paljon sinisävyä
valtavasti valkoisia välähdyksiä

Ajatuksissa myös
duurin kaipaus ja mollin riemu
rinnakkain soivat.

Kaipaus ja lohdutus,
erossaolo ja kohtaaminen.

(Tonttujen aatoksia -runohaaste)

Kuka kiltti on ollut
siitä tuskastumatta
kuka muistanut toista
kalenteriin kurkkimatta
kuka kultainen on joka kuussa
ei vain koska joulu on ovensuussa - -

ps. Joulurunot ovat haastavimmista haastavimpia, kuten muutkin juhlarunot! Haaveissa vielä joskus onnistua niitä saamaan monta (itselle) mieleistä aikaan :)

Vuosia kultaisia

Voit itse päättää
mihin ne värität
elämänjanallasi:
kauas taakse,
vielä kauemmas eteen
vai kenties juuri tähän näin,
suurin piirtein kohdalleen.

Jos olisikin syntynyt
Runotytön aikaan
olisiko kultainen kultaisempaa,
purppuran puna puhtaampaa?

Jos sen tunnistaakin, sen kultaisen vuoden
tummasta pilvestä, jolla
kultareunus kuitenkin,
joskus jälkeenpäin
häikäisevänä mieleen heijastuva?

Ei ole kultaisinta, kultaisempaa
mutta ehkä kuitenkin on:
uuden alku, taivaallisen hohteleva
lapsen ensi vuosi?

Kaikki kultaistuu
kaukaisten aikojen kaukoputkella,
nykyhetki on himmeä
vaikka kuinka zoomaisi.

Kultaiset vuodet kultaa kiitollisuus,
itsestäänselvänä pitäminen
harmaannuttaa elämän.
Huumori, muistelu, haaveilu
hopeahippusia.


ja jälkijunassa runo Mars-planeetallekin vielä:

Hei sinne!
Miten teilä rakkaus määritellään?
Ettehän tunne sanaa sota?
Asuuko onni teissä itsessänne?
Tanssitteko aina täysikuiden aikaan?
Mikä on teillä päin helleraja?
Laita valokuva vastauskirjeeseen!

"se minä nyt olen, niin minä olen" runomuunnelma talvisesta omakuvasta kesäiseen omakuvaan

Rannan hiekkainen paikka,
se minä nyt olen.
Sieluni kaislikossa enkelit kahlaa.

Huutomerkki,
niin minä olen.
Minne niin kiire kun aurinko kuun kohtaa.

Keltainen kajakki,
se minä olen.
Kymmenen ideaa melontaretkiin.

Aallonharja ja tyyntyvä ilta,
niin minä olen.
Itse saat päättää, ulappa
vai Kaskisaaren silta.

Kalliolta kurkkiva orvokki,
se minä olen.
Kesä on monelle tutkimusretken taikaa.

Ukkoskuuro mereltä, mutaa laiturin alla,
niin minä olen,

uneksin syksystä
ja siellä olen

puunlatvassa keikkuva
vaahteranlapsi, aurinkohapsi.

"Kesäinen omakuva" -muunnelma Jukka Itkosen runosta "Talvinen omakuva", joka on julkaistu Kuutanssi Runoja kasvaville -teoksessa (1999)sivulla 181 - kirjoitan sen tähän niin muunnelma aukeaa sen yhteydessä paremmin.Tämä osallistumisenani siis runotorstaihaasteeseen, jossa pohdinnan aiheena Shakespearen säkeet: "Millaista ainetta ja mitä olet: miljoonat varjot näen vierelläsi? Runomuunnelmatuotos syntyi yliopiston lasten- ja nuortenkirjalisuuden kurssin runoja käsittelevällä kerralla. Alla alkuperäinen Itkosen runo:

"Syrjäinen paikka
se minä olen.
Sieluni lumilla enkelit hiihtää.

Kysymysmerkki,
niin minä olen.
Minne niin kiire kun aurinko paistaa?

Tervatut sukset
ne minä olen.
Yhdeksän latua lumiseen metsään.

Mäki ja kumpare
niin minä olen.
Saat itse päättää, nousu vai lasku.

Nukkuva kukka
se minä olen.
Talvi on monelle ankaraa aikaa.

Sadepilvi ja multaa,
niin minä olen,

uneksin keväästä
ja siellä olen

varjossa kukkiva
auringon poika." (J. Itkonen, 1999)

Kääntöpisteitä (jälkijunassa viisi ajatelmaa aiheesta)

Jos olisin kulkenut suoraan
olisin menettänyt matkalta mutkat
enkä olisi kohdannut sinua,
josta tuli elämäni kääntöpiste.


Ympyrät sulkeutuvat
uudelleen olen samoissa aloitus-, lopetus- ja kääntöpisteissä,
ulkomaille, takaisin kotimaahan,
pääsykokeisiin, ulos koulusta valmistuneena,
uuden työpaikan ensijännitys, haikeat hyvästit.
Onneksi on ihmisiä, jotka pysyvät ja joiden kanssa
elämän kääntöpisteet jaetaan yhdessä.

Elämän kääntöpisteet
-tirililing! Voit kääntää sivua -
ovat kutsuja uusiin ystävyyssuhteisiin.

Sinä olet lähes aina ollut
yhteisessä elämässämme se
aloitteentekijä kääntöpisteiden suhteen,
jospa minä ensi kerralla?
Toivottavasti yhtäaikaa.

Jokainen synnintunnustus
ja jokainen kiitoslaulu,
jokainen anteeksipyynntö
ja jokainen rakkaudenosoitus,
ovat arjen pyhiä kääntöpisteitä.

Sanat, pienten ja isojen ihmisten - runotorstain 300. haaste

Tässä ollaan lastenhoitokeikkojen tunnelmissa muun muassa

Äiti.Isi.Oma nimi.
Ensimmäiset sanat,
maailman tärkeimmät.

Sanoista vielä ymmärtämättömälle
ei niinkään mitä vaan miten:
hymy ja hellyys vievät viestin.

Kun löysin sanoilla leikkimisen,
en voinut lopettaa.
Yhä jatkan.
Vieläkin ymmärrän jotakin uutta.
(kolmas vuosikymmen sanoilla leikkimistä ja runoilua meneillään)

Nimeäminen on
sanojen käyttämisen sydän
lelujen, kuvakirjahahmojen, eläinten nimet,
lempinimet itselle ja rakkaille ihmisille ja tärkeille esineille.
Yhteinen rakkaudentäyteinen koodikieli.
Kodin kieli.

Ne sanat, jotka viitotaan
tai katseella kuvakorteista osoitetaan.
Ne sanat, joilla pääsen
tunteisiisi, tahtomisiisi -
kyllä, ei, vettä, ystävä.
Ja joskus tarina, jonka osaa
välittää äiti, isi, hoitaja, ope:
"Eilen katsoin Fröbelin palikoita ja tanssin"
"Tänään menen saunaan"
Kädenheilautuksista ja katseenkohdistamisista
tulee sanoja, sanoma, yhteinen ymmärrys.

Kun ujostuttaa, ei sanoja tule.
Turvallisuus on avain sanojen arkkuun.

Sadutan ja saan lahjaksi
sinun ainutlaatuiset sanasi,
niiden läpi sisäisen maailmasi.

Omat laulunsanat, arjen suola.
Putkahtelevat jostain
nukuttaessa,
keinuttaessa,
rattaita työnnellessä.
Tilanteet eivät jää
kummallekaan mauttomiksi.
Sanat kanssa musiikin ovat kaikille
yhteinen ymmärryksen kieli.

(Vinkki: kokeile seuraavilla sävelmillä:
Tuiki tuiki tähtönen,
Keinumme näin,
Pyörät ne pyörivät ympäri)

Hetkonen unen ja valveen rajalla

Runotorstaihaasteeseen jälleen, nyt ollaan unen ja valveen rajalla (4 eri teemaa)

Silität minua
kaikki on sileän selvää
ja pehmeän varmaa.
Kylmä käteni lämpenee kämmenelläsi.

Heräillessä aamuyöllä
kummasta unesta hereille kummastelemaan
huokaisen: olet siinä.

(pyörämatkan aikana viime öitä muistellen)
---

Unen ja valveen vuoronvaihdossa
illalla, taas hieman liian myöhään
sanot: Pidän sinusta huolen.

Silta illasta amuun,
portti valveilla pohtimisesta uneen ja rauhaan
enkelisi on.

(inspiroijana päivän tunnussana, psalmi 94:19 Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.)
---

Hetki unen ja valveen rajalla
on säikähtänyt itku,
syliin pääsy, pinnasängystä pois.

Hetki valveen ja unen rajalla
on kahden tuiki tuikkivan tähtösen kohdalla,
tuhina hyräilyäni voimakkaampi.
Se hetki on päänsilitys, se on peitonnosto,
valonhäive aikuisen hiipiessä teetauolle.

(lastenhoitokeikkailemasta suloisia hetkiä)
---

Auton hurina, vyö kii ja
nuokkuu, nuokkuu jo pää.
Hetki uneen on nopeusennätys,
auton kiihdytys kakkoseksi jää.

Puolikas kirjansivu, vastustelua
kun noukit kirjaa naamalta.
Naurahduksesi on se hetkeni: uneenretkeni.

(my real life:)! nopeaa nukahtelua, spesiaalitaitona myös bussimatkojen minitorkut)