Voit itse päättää
mihin ne värität
elämänjanallasi:
kauas taakse,
vielä kauemmas eteen
vai kenties juuri tähän näin,
suurin piirtein kohdalleen.
Jos olisikin syntynyt
Runotytön aikaan
olisiko kultainen kultaisempaa,
purppuran puna puhtaampaa?
Jos sen tunnistaakin, sen kultaisen vuoden
tummasta pilvestä, jolla
kultareunus kuitenkin,
joskus jälkeenpäin
häikäisevänä mieleen heijastuva?
Ei ole kultaisinta, kultaisempaa
mutta ehkä kuitenkin on:
uuden alku, taivaallisen hohteleva
lapsen ensi vuosi?
Kaikki kultaistuu
kaukaisten aikojen kaukoputkella,
nykyhetki on himmeä
vaikka kuinka zoomaisi.
Kultaiset vuodet kultaa kiitollisuus,
itsestäänselvänä pitäminen
harmaannuttaa elämän.
Huumori, muistelu, haaveilu
hopeahippusia.
ja jälkijunassa runo Mars-planeetallekin vielä:
Hei sinne!
Miten teilä rakkaus määritellään?
Ettehän tunne sanaa sota?
Asuuko onni teissä itsessänne?
Tanssitteko aina täysikuiden aikaan?
Mikä on teillä päin helleraja?
Laita valokuva vastauskirjeeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti