Kuohkeutta ja yllätyksiä

Hyvin pitkästä aikaa Runotorstain haastesanojen äärellä, toivottavasti jälleen säännöllisemmin mukana :)

Pohdin toisinaan
missä on arjensietokykyni
ja onko sitä kylliksi - -
Olen unelmoija, haikailija,
yllätysten kaipuinen.
Osa niistä toteutuu
ja se tekee elämästäni
juuri sellaisen kuin se on

Sitä joskus jonain arkihetkenä miettii
onko elämä
lässähtänyttä
vailla mausteita,
vailla uunituoreutta, kuohkeutta
Ja kun asiaa tarkemmin katsoo,
on tämä näkökulma syytä kyseenalaistaa
ottaa arjen maku tarkempaan syyniin
sillä paljon on niin itsestäänselvää
ettei se muka maistu miltään
vaan mieti ruisleipää pitkän ulkomaanmatkan jälkeen

Kuohkean suuria masuja
on monella ystävällä
ja on heitä,
jotka ovat pettyneet monesti, monesti
etteivät uskalla paljon toivoa
sitä suurinta positiivista yllätystä

Se voi yllättää, miten eri vuodet
ovat omanlaisiaan teemavuosia:
viimeksi viidet häät,
kuluvana vuonna kolme kummilasta,
ja kenties ensi vuonna, kuka tietää
vaikkapa omat kaksoset?

Jos on kärsivällinen
ja jaksaa odottaa, ottaa rennosti, olla vaan
näkee kuinka arki-ilo paisuu
kuin pitsapohja tai sämpylätaikina

Sen tunteen voimakkkuus
voi minut, vierestä katsojankin, yllättää
mitä oma äiti tai isä
lapselle merkitsee,
ne maailman ikävöidyimmät sylit
ja hetki, jolloin sinne pääsee kiipeämään.

Maanjäristys ei voi olla yllättämättä,
vaikka se olisi vuosiakin ennusteesta myöhässä,
ei kukaan kykene kuvittelemaan
hetkeä jolloin maa katoaa jalkojen alta
ja katoaa ajatus turvallisesta katosta pään päällä

Ikkuna ja liikahdus

Usein on mieleltämme verhottu
ettei terveys ja muu hyvä ole itsestäänselvää,
tuo fakta on poissa silmistä, poissa mielestä.
Kunnes yhtäkkiä verhot repäistään auki,
ja pelon viima osuu sydämeen saakka - -

Tämä vastoinkäyminen on ikkuna siihen, että tätä elämää voisi toisinkin elää.
Jos ei ole täydellistä, se ei tarkoita että kaikki on tosi huonosti.
Voisi olla armollinen,
siten pysyä pystyssä ja kulkea eteenpäin sen itselle asetetun riman ali.

Kuvittelemme, että tiedämme
montako lukkua tulevaisudenkuva sisältää,
jopa on selvä kuva luukkujen sisällöstäkin,
ensimmäisestä toiseen ja sitä seuraavaan haavejärjestyksessä.
Meillä on oikeasti vain se luukku, jonka tänään juuri olemme avanneet.

Liikuta mieltäni
liikuta ajatuksia, tunteita
Ole kanssani niin, että tunnen
eläväni

Vaikka voi tuntua, että pysähtynyt
on suunnitelmien eteneminen, jäissä ja mumissa
Jumalan suunnitelmat ovat aina kuitenkin liikkeessä

Syksyn ihkaensimmäinen osallistuminen runohaasteisiin

Jotain alkusyksyn tiukasta todellisuudesta kertoo, että blogin pitämiseen ei ole rahkeet riittäneet.
Uusi yritys taas tästä eteenpäin. Aina on hyvä aika aloittaa uudelleen.
Hyvä mieli tulvii sisimpään kun lukee runoja runotorstai-sivulta pitkästä aikaa.
Kiitos kanssarunoilijat!



Ajatuksia läpinäkyvä -sanahaasteesta ja vaahteranlehti-kuvahaasteesta (kaikki lyhyet runoni ovat erillisiä, eivät toisiinsa liittyviä)

Kaikki värit, kaikki elämänvaiheet,
Sinulla on antaa, Kaikkivaltias

Sanoista näkyvät tunteet läpi,
niin mitäänsanomattomuuksistakin.

Lapsi näkee sen, minkä aikuinen yrittää peittää.
Puoliso lukee kuin kirjaa avointa, mitä toinen koittaa piilottaa.
Totuutta ei voi näkymättömiin kätkeä, pois heittää.

Vaikka kymmenet vuodet minä sinut tuntisin,
eivät ajatuksesi muutu läpinäkyviksi minulle,
eivät ajatukseni sinulle.
Kertominen on ainoa sortumaton silta.

Välienselvittely tekee
erimielisyyksien muureista
läpinäkyviä.
Suu ja sydän puhtaana lopulta
läpikuljettavia.

Mitä runoista paistaa läpi, mitä asenteista lukemaan oppii?
Mitä rukoukset kuultavat, mitä yön unet heijastavat?

Jumala, rehellisyyden nimissä minun on
sanottava sinulle, etteivät suunnitelmasi
ole läheskään läpikuultavan kirkkaat minulle.
Enkä aina näe sanojesi, lupaustesi taakse,
siihen pisteeseen, jossa ne tulevat
kohdallani arkiseksi todeksi.
Herra, anna luottamuksen lukulasit,
tarpeeksi vahvat, plus-merkkiset.



Edellisiä haasteita: Olennainen ja muotoiltu

Kuin nämä puut olisi maalattu
kirkkain graffitein,
muotoiltu kauneuskilpailuihin.

Pikkusisarukseni puhaltavat kakun kynttilöitä,
jääkaapin ovessa magneettinen lause
"Perhe on tärkeä"
Olennaista on tämä.
Olennaista aika, jota jaamme yhdessä.

Miten arki muotoillaan kiireettömäksi?
Etsin vastausta kautta kantapään taas
kysymykseen välttämättömään.
Kuka sen muotoilee?
Puolestani tuskin kukaan muu.
Tehköön säännöllinen harjoitus lopulta mestarin.

Olennainen on aika, jonka viettää itsekseen.
Se muotoilee mielialan ja vireystilan niihin hetkiin,
jotka viettää toisten ihmisten kanssa.
Niin minusta tulee se minä, jonka muut minuna tuntevat.

Kynttilänvaloa ja hämäränhyssyhetkiä loppusyksyyn toivotan!

Pölyä (vaan ei hölynpölyä)

Pöly -runohaasteeseen seuraavilla runoelmilla tai ajatelmilla osallistun

Mitä me olemme
lopult ja viimen
tähtipölyä, tuhkaa vai tyhjyyttä
vai iankaikkisuus taivaassa - -

Niin usein puhutaan pinnallisista
kuten "kuka pyyhkisi pölyt" -
ei syväpuhdisteta sitä, mikä
elämässämme sitä tarvitsisi

Tuulettaminen on tarpeen
pölisee kun oikein pölisyttää
sisälle tulee raikasta, ympärille

Jätän sormenjälkeni tähän pölyyn
pian se peittyy uuteen kerrokseen
aikaa ei saa pysähtymään
mutta se ei tarkoita,
ettei pitäisi toimia nyt kun voi.

Kierrettä elämässäni

Samat aiheet, joista aina saamme vääntää.
Avioliitto on kierre, tutun turvallinen
ja kuitenkin vedät sanat suusta ja jalat alta
riidan jälkeen sanoessani ettemme ole täydellisiä,
elämä ei ole täydellinen, enkä minä ole täydellinen,
kierähdät syliin ottaen, toteat "aika lähellä kuitenkin"

Sama kalenterin täyttämisen kierre,
tutuksi käynyt pyörre, tai hurrikaani peräti
on haastetta itseni tyynnyttää:
yksi menoton ilta arkiviikkoon ainakin

Kierrän kasteluvuoroviikolla jo tutuksi tulleita kaupunkivilelmän laatikoita
iloiten silminnähtävästä kasvusta
- siitä, että muutosta maailmassa tapahtuu.

Opiskelussa on innostava kierre:
kun seuraava valmistuminen alkaa hieman häämöttää,
sitä alkaakin jo pohtia,
mitä seuraavaksi opiskelisi
josko yhtä aikaa ja rauhassa työtä, elämää
ja vuosien mittaan maisteriksi?

(4 erillistä runoa elämän eri alueilta syntyi siis kierre-haastesanasta)

kevään juhlia, tiskaavia toukkia, kivi kivessä ja virtaa

Viime viikkojen runohaasteisiin yhdistetysti osallistun

Kevään juhlat
ovat kolmet kauniit kaverihäät
ja oman hääpäivämme vietooa
Kevään juhlat ovat rohkeutta
suuria päätöksiä,
tosi tunteita ja tahdonvoimaa
päiviä, joista arki voimansa saa,
päiviä, joita ei koskaan voi unohtaa.

(runoja Risto Rasan Toukka tiskaa -runon innoittamana)

Toukan tiskatessa
lakaisee leppäkerttu
ja kirva kiillottaa lattioita
perhonen pyyhkii pölyjä
Auringonsäde tulee kyläilemään
putipuhtaaseen kevääseen
kirkkaankeltaiseen ja keveänvalkoiseen

Vilahdus ruskeaa koivunrungolla:
orava kuljettaa
ruokaostoksia kotiin.
Keittiössä kokkaan
katsoen sen perään.

(Kivi kivesssä -kuvahaasteen saattelemana)

Kivi kivessä
sinä ja minä
yhteen uurtuneet
pienempi kuvio suuremmassa kuviossa.

Kivi kivessä
ajatus runossa
runo päiväkirjassa
päiväkirja arkitohinassa
arkitohina elämässä.
Elämäni suunnitelmassasi.

Kivi kivessä, näetkö molemmat?
Vai vain suuren kuvion, kuten niin monet, niin usein?
Vai kenties pienet yksityiskohdat pelkästään?
Emme samaa totuutta sen kaikilta kanteilta, emme sitä, että
on kivi, jossa on kivi, joka on kivessä.

Virtaa -runohaaste

Aika virtaa
ohi vaikeiden asioiden
jälkeenpäin näen, että
reitissä kyllä oli luovittavaa,
mutta samalla: reitti oli selvä.

Virtaa ajatus, virtaa rukous, virtaa puhe
virtaa arjen sattumusten pysähtymätön vauhti
ja siinä sivussa
askelmittari pyykkikoneeseen
tavarat sinne tänne unohduksiin
väärät mausteet ruokiin
ja taas etsitään ja kummastellaan.
Miten arki virtaakaan omia uomiaan?

Huolehtimisesta vielä

Huolehtia-runohaaste

Huolen kantaminen harteillaan
on sen vastakohta, että
lepään tässä koko painollani.
Uskossa, toivossa,
ilossa, rauhassa,
rakkauden valossa.

Huolehdi omasta palastasi palapelissä,
älä muiden.
Kutsu joukkoon, mutta älä
runnomalla sovita toista.