Oranssi on tyyni onni

Oranssi runohaasteena, tässä tekeleitä aiheesta muutamakin uusi ja vanhempi:

Ajattelen sinua,
kotiintuloa,
oranssein ajatuksin.
Kaipaan.

Istun oranssissa lepohetkessä
villasukista teekuppiin,
sohvatyynystä pöytävaloon,
matosta käsityöhön,
virtaa voimaa ajatuksiini
ja niin on jälleen elämä
ilonkeltaisen ja innonpunaisen sekoitus.

Oranssi on tyyni onni
silloin tällöin tanssimaan villiintyvä
ei aikuiseksi vaan sisäiseksi lapseksi kypsyvä.

Tee, kynttilä, jäätelö ja te
en naurultani nielaise, hengitä,
tunnelma on oranssinpuna,
olemme, olemme vaan.

Tässä hetkessä
kevättalven hämyssä ja kynttilässä
ovat läsnä valot ja varjot
pelkojen ja toiveiden peikot
niiden keskellä
me
pieninä ja onnellisina
juuri nyt, nyt juuri tässä - -

Musta takki, housut, maa,
läpi loskan kahlataan.
Pistä silmään, pistä edes vähän
kirkkaanpunahuivin tarvitset tähän.

Kurthani, huivini, helmani
hulmuavat
punaista, keltaista, punaista - -
Pidän sinua kädestä,
lähes lennät läpi ilman,
kurkistan sinuun,
otteesi kevyt ja raskas.
Tällainen tahdon olla:
päätämme suunnan,
pidämme kiinni,
yhtä matkaa sydämemme,
pyhä katse toisssamme.

(viimeinen = Nepal-ikävä)

Kirjasto -teeman kirvoittamia ajatuksenpoikasia

Pääni sisällä sotkuinen kirjahylly
tai kirjasto keskeneräisten ajatusten.

Lainatako toisten ajatuksia
vai kirjoittaa omat muistelmat?
Kumpi kevyempi tapa elää,
ja toisaalta: helppous,
mikä heppoinen peruste!
Juonenkäänteiden mutkat,
elämän kiinnekohdat.

Kirjanmerkkejä ja hiirenkorvia
elämäntarinoiden kirjastossa
ovat rakkaimmat,
ne maailman kauneimmat nimet
- huutomerkittyinä kuiskattavat.
Marginaalissa kohdallasi
kaksi hymynaamaa.

Aikajärjestettynä elämänjaksoni
muistojeni täysipäisessä kirjastossa.
Tahdon korkea, kurkotella, katsoa,
en antaa arkistoon pölyttyä.
Te antoisimmat oppikirjani.

(mielestäni tässä on 4 eri runoa, mutta saa olla eri mieltäkin:) lukuiloa!)

Kolmetoista (13.1.13)

Sunnuntai kolmastoista: "Kasteen lahja".
Ensi viikolla: "Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa".
Kun arjesta ja juhlasta on viinin välke ja ilo kaukana,
Hän astuu kehiin, lahjoittaa aina mitä tarvitaan.
Miksi vasta yritettyään
omia ratkaisujaan vähintään täyden tusinan
uskaltautuu ihminen tilaa antamaan
suuremmalle suunnitelmalle toteutua?

Joku yrittää kahta asiaa yhtä aikaa,
joku harvinaninen yksilö tyytyy yhteen.
Joku pyrkii kahteentoista kerralla - itse täydellisyys -
mutta ellei siinä kohdin itseään
armahda, kiitä ja päähän taputa
astuu arkeen se jokin kolmastoista vaatimus
- ja katkaisee kokonaisuudelta selän.
Elämä ei ole täydellistä,
sen tuhlausta on yrittää yli.

Hiihdin kilometrejä kaksitoista
se riitti minulle hyvin.
Kolmastoista odottakoon vuoroaan.

En säiky varjoja tummia, pelkää kissoja mustia.
En nieleskele numerolle kolmetoista.
Sinulta on rohkeus.

Kolmetoista on onnenpäivä,
sinun ja sinun syntymäpäivä.

Onnellisia ja syväluotaavia hetkiä vuoteen 2013 näiden viiden runon myötä!

Omat uudenvuodentienoon runohaasteeni: Uutta ja Hyvästi

Uutta (3 runoa)

Jokainen halaus ja hymy
on uusi lupaus arjen alttarilla
yhä uusi ja uusi "Tahdon" - -

Uusi vuosi on uudet muistiinpanot kun
toisiamme opetamme, toisiltamme opimme.

Mikä todella on uutta?
Uutta ja ihmellistä?
Jumala uusiokäyttää
ajasta aikaan
kaikkea mistä
Hän on nähnyt:
"Näin on hyvä."

Hyvästi (2 runoa)

Hyllytän hyvästit ja muut
turhantarkat superlatiivit:
Never say never.
Niin on paremmasti.

Hyväily on hyvästelyä
kaipuun katsomista silmästä silmään.
Pidän sinua hyvänä,
aina ja niin kauan kuin saan.

Joulukortinsaajille, teille!

Painan peukalolla poron,
tussilla punanenän,
sohin sarvet sojottamaan.
Ajattelen sinua
poronpehmein ajatuksin.

Posti kuljettaa
uudenvuodenlupauksia:
"Nähdään taas!"
Tehdään ensi vuodesta
ystävien aikakautta.

Voima-haaste

päivän verran olen myöhässä, mutta kirjoitan nyt silti: runotorstain haastesana Voima

Sain nauruvoimaa
ensi naurustasi.
Vauvaperhevierailu
vei arjen iloon.
Nauroin mukana,
niin tekivät silmämmekin.

Voimaa, pyydän.
Painovoimaa kun asiat painavat
ja töitä pitää painaa.
Akkuvirtaa kun hiivun
eikä enää hälytä.
Uskon voimaa arjen uskomattomuudeen.
Pyydän. Ja Sinä annat.

Jokaisen elämän kolmiodraamojen ainekset ovat tässä

Kolmiodraamaa -aiheesta juolahti mieleen tällaisia runoja, 4 kpl:

Historia, Nykyisyys ja Tulevaisuus
jokaisen elämän ikioma kolmiodraama.
Nykyisyys ei vaan valita osaa
kumman kanssa käsikkäin kulkisi.
Historian kovat kuiskaukset,
Tulevaisuuden ilkikuriset hymyt,
Nykyisyys, ymmällään - -

Mutku, Sitku ja Nytku
ei ne toimeen keskenään tuu,
ei samassa sydämessä asusta.
Nytku, sinut sydämeeni tahtoisin kaapata,
tiukasti puristutte silti kiinni yhä
te ankeuttajat Mutku ja Sitku,
tekosyiden sankarit.

Unelmat, pelot ja realismi:
tältä kolmikolta ei lopu draama.
Vuoroin unelmat, vuoroin pelot
kuulevat realismilta,
häilyvän puolueelliselta,
tunnustuksia: "Olit oikeassa!"
Mihin uskot, siitä tulee totta.

Ajattelussani ottavat mittaa
tarinallisuus ja tieteellisyys.
Kumpaan tartun, kumman voittajaksi julistan,
että todellisuuden näen ja paljastan?

Sokerina pohjalla edellisviikon kuvahaasteeseen jälkijunassa
(kuvassa mm. kartta, kompassi) 3 kpl:

Koko maapallo elää samaa aikakautta,
universumimme lukee samoja ilmansuuntia,
suunnistaa samoilla kompassin koordinaateilla.
Vain sydämemme eivät.

Näen sinut samalla pienellä kartalla
maamme nuppineulanpäinä
kauniissa kokonaisuudessa.
Samanarvoisuus.

Rakkaus tekee etäisyydestäkin läheisyyttä.