päivän verran olen myöhässä, mutta kirjoitan nyt silti: runotorstain haastesana Voima
Sain nauruvoimaa
ensi naurustasi.
Vauvaperhevierailu
vei arjen iloon.
Nauroin mukana,
niin tekivät silmämmekin.
Voimaa, pyydän.
Painovoimaa kun asiat painavat
ja töitä pitää painaa.
Akkuvirtaa kun hiivun
eikä enää hälytä.
Uskon voimaa arjen uskomattomuudeen.
Pyydän. Ja Sinä annat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti