Kirjasto -teeman kirvoittamia ajatuksenpoikasia

Pääni sisällä sotkuinen kirjahylly
tai kirjasto keskeneräisten ajatusten.

Lainatako toisten ajatuksia
vai kirjoittaa omat muistelmat?
Kumpi kevyempi tapa elää,
ja toisaalta: helppous,
mikä heppoinen peruste!
Juonenkäänteiden mutkat,
elämän kiinnekohdat.

Kirjanmerkkejä ja hiirenkorvia
elämäntarinoiden kirjastossa
ovat rakkaimmat,
ne maailman kauneimmat nimet
- huutomerkittyinä kuiskattavat.
Marginaalissa kohdallasi
kaksi hymynaamaa.

Aikajärjestettynä elämänjaksoni
muistojeni täysipäisessä kirjastossa.
Tahdon korkea, kurkotella, katsoa,
en antaa arkistoon pölyttyä.
Te antoisimmat oppikirjani.

(mielestäni tässä on 4 eri runoa, mutta saa olla eri mieltäkin:) lukuiloa!)

Kolmetoista (13.1.13)

Sunnuntai kolmastoista: "Kasteen lahja".
Ensi viikolla: "Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa".
Kun arjesta ja juhlasta on viinin välke ja ilo kaukana,
Hän astuu kehiin, lahjoittaa aina mitä tarvitaan.
Miksi vasta yritettyään
omia ratkaisujaan vähintään täyden tusinan
uskaltautuu ihminen tilaa antamaan
suuremmalle suunnitelmalle toteutua?

Joku yrittää kahta asiaa yhtä aikaa,
joku harvinaninen yksilö tyytyy yhteen.
Joku pyrkii kahteentoista kerralla - itse täydellisyys -
mutta ellei siinä kohdin itseään
armahda, kiitä ja päähän taputa
astuu arkeen se jokin kolmastoista vaatimus
- ja katkaisee kokonaisuudelta selän.
Elämä ei ole täydellistä,
sen tuhlausta on yrittää yli.

Hiihdin kilometrejä kaksitoista
se riitti minulle hyvin.
Kolmastoista odottakoon vuoroaan.

En säiky varjoja tummia, pelkää kissoja mustia.
En nieleskele numerolle kolmetoista.
Sinulta on rohkeus.

Kolmetoista on onnenpäivä,
sinun ja sinun syntymäpäivä.

Onnellisia ja syväluotaavia hetkiä vuoteen 2013 näiden viiden runon myötä!

Omat uudenvuodentienoon runohaasteeni: Uutta ja Hyvästi

Uutta (3 runoa)

Jokainen halaus ja hymy
on uusi lupaus arjen alttarilla
yhä uusi ja uusi "Tahdon" - -

Uusi vuosi on uudet muistiinpanot kun
toisiamme opetamme, toisiltamme opimme.

Mikä todella on uutta?
Uutta ja ihmellistä?
Jumala uusiokäyttää
ajasta aikaan
kaikkea mistä
Hän on nähnyt:
"Näin on hyvä."

Hyvästi (2 runoa)

Hyllytän hyvästit ja muut
turhantarkat superlatiivit:
Never say never.
Niin on paremmasti.

Hyväily on hyvästelyä
kaipuun katsomista silmästä silmään.
Pidän sinua hyvänä,
aina ja niin kauan kuin saan.

Joulukortinsaajille, teille!

Painan peukalolla poron,
tussilla punanenän,
sohin sarvet sojottamaan.
Ajattelen sinua
poronpehmein ajatuksin.

Posti kuljettaa
uudenvuodenlupauksia:
"Nähdään taas!"
Tehdään ensi vuodesta
ystävien aikakautta.

Voima-haaste

päivän verran olen myöhässä, mutta kirjoitan nyt silti: runotorstain haastesana Voima

Sain nauruvoimaa
ensi naurustasi.
Vauvaperhevierailu
vei arjen iloon.
Nauroin mukana,
niin tekivät silmämmekin.

Voimaa, pyydän.
Painovoimaa kun asiat painavat
ja töitä pitää painaa.
Akkuvirtaa kun hiivun
eikä enää hälytä.
Uskon voimaa arjen uskomattomuudeen.
Pyydän. Ja Sinä annat.

Jokaisen elämän kolmiodraamojen ainekset ovat tässä

Kolmiodraamaa -aiheesta juolahti mieleen tällaisia runoja, 4 kpl:

Historia, Nykyisyys ja Tulevaisuus
jokaisen elämän ikioma kolmiodraama.
Nykyisyys ei vaan valita osaa
kumman kanssa käsikkäin kulkisi.
Historian kovat kuiskaukset,
Tulevaisuuden ilkikuriset hymyt,
Nykyisyys, ymmällään - -

Mutku, Sitku ja Nytku
ei ne toimeen keskenään tuu,
ei samassa sydämessä asusta.
Nytku, sinut sydämeeni tahtoisin kaapata,
tiukasti puristutte silti kiinni yhä
te ankeuttajat Mutku ja Sitku,
tekosyiden sankarit.

Unelmat, pelot ja realismi:
tältä kolmikolta ei lopu draama.
Vuoroin unelmat, vuoroin pelot
kuulevat realismilta,
häilyvän puolueelliselta,
tunnustuksia: "Olit oikeassa!"
Mihin uskot, siitä tulee totta.

Ajattelussani ottavat mittaa
tarinallisuus ja tieteellisyys.
Kumpaan tartun, kumman voittajaksi julistan,
että todellisuuden näen ja paljastan?

Sokerina pohjalla edellisviikon kuvahaasteeseen jälkijunassa
(kuvassa mm. kartta, kompassi) 3 kpl:

Koko maapallo elää samaa aikakautta,
universumimme lukee samoja ilmansuuntia,
suunnistaa samoilla kompassin koordinaateilla.
Vain sydämemme eivät.

Näen sinut samalla pienellä kartalla
maamme nuppineulanpäinä
kauniissa kokonaisuudessa.
Samanarvoisuus.

Rakkaus tekee etäisyydestäkin läheisyyttä.

Runoja marraskuulle

Runotorstaihaaste 15.11 oli ote Muumilaakson marraskuusta. Tässäpä kolme marraskuun runoa.

Jotkut sanovat sinua värittömäksi,
Marraskuu,
vaikka sinulla on omannäköinen kirjosi:
harmaata ja sinisävyjä
kylmiksi väreiksi kutsuvat.
Murtaen vihreää, ruskeaa,
lämpiminä väripilkahduksina
heinänkorsien valoisuus, ja kuun
ja tähtien - pimeydessä erottuvaa.
Koivujen valkorungot, lintujen olemukset
helpompi lehdettömässä metsässä havaita.
Karu kauneus - tähän vuodenaikaan on
makuuhuoneesta merinäköala.

Marraskuu on se lavastus
jossa villahuivit, torkkupeitot,
tumput ja teekupit
ottavat pääosan väripyörteineen.
Marraskuu, syy sytyttää
tuikkuja tuvan täydeltä
jouluvalot varaslähdöllä.
Katsahtaa taivaalle, tunnelmoida,
laskea tähdenlennot.
Antaa syvän huokauksen
tulla näkeväksi, päästä matkaansa.

Marraskuuussa korostuu
sammalmattojen suloisuus,
tähtikuvioiden tuikutus,
heinänkorsien tanssi tuulenpuuskassa.
Yksinkertainen kauneus,
pelkistetyn, paljastetun
pakahduttavuus.