Omat uudenvuodentienoon runohaasteeni: Uutta ja Hyvästi

Uutta (3 runoa)

Jokainen halaus ja hymy
on uusi lupaus arjen alttarilla
yhä uusi ja uusi "Tahdon" - -

Uusi vuosi on uudet muistiinpanot kun
toisiamme opetamme, toisiltamme opimme.

Mikä todella on uutta?
Uutta ja ihmellistä?
Jumala uusiokäyttää
ajasta aikaan
kaikkea mistä
Hän on nähnyt:
"Näin on hyvä."

Hyvästi (2 runoa)

Hyllytän hyvästit ja muut
turhantarkat superlatiivit:
Never say never.
Niin on paremmasti.

Hyväily on hyvästelyä
kaipuun katsomista silmästä silmään.
Pidän sinua hyvänä,
aina ja niin kauan kuin saan.

Joulukortinsaajille, teille!

Painan peukalolla poron,
tussilla punanenän,
sohin sarvet sojottamaan.
Ajattelen sinua
poronpehmein ajatuksin.

Posti kuljettaa
uudenvuodenlupauksia:
"Nähdään taas!"
Tehdään ensi vuodesta
ystävien aikakautta.

Voima-haaste

päivän verran olen myöhässä, mutta kirjoitan nyt silti: runotorstain haastesana Voima

Sain nauruvoimaa
ensi naurustasi.
Vauvaperhevierailu
vei arjen iloon.
Nauroin mukana,
niin tekivät silmämmekin.

Voimaa, pyydän.
Painovoimaa kun asiat painavat
ja töitä pitää painaa.
Akkuvirtaa kun hiivun
eikä enää hälytä.
Uskon voimaa arjen uskomattomuudeen.
Pyydän. Ja Sinä annat.

Jokaisen elämän kolmiodraamojen ainekset ovat tässä

Kolmiodraamaa -aiheesta juolahti mieleen tällaisia runoja, 4 kpl:

Historia, Nykyisyys ja Tulevaisuus
jokaisen elämän ikioma kolmiodraama.
Nykyisyys ei vaan valita osaa
kumman kanssa käsikkäin kulkisi.
Historian kovat kuiskaukset,
Tulevaisuuden ilkikuriset hymyt,
Nykyisyys, ymmällään - -

Mutku, Sitku ja Nytku
ei ne toimeen keskenään tuu,
ei samassa sydämessä asusta.
Nytku, sinut sydämeeni tahtoisin kaapata,
tiukasti puristutte silti kiinni yhä
te ankeuttajat Mutku ja Sitku,
tekosyiden sankarit.

Unelmat, pelot ja realismi:
tältä kolmikolta ei lopu draama.
Vuoroin unelmat, vuoroin pelot
kuulevat realismilta,
häilyvän puolueelliselta,
tunnustuksia: "Olit oikeassa!"
Mihin uskot, siitä tulee totta.

Ajattelussani ottavat mittaa
tarinallisuus ja tieteellisyys.
Kumpaan tartun, kumman voittajaksi julistan,
että todellisuuden näen ja paljastan?

Sokerina pohjalla edellisviikon kuvahaasteeseen jälkijunassa
(kuvassa mm. kartta, kompassi) 3 kpl:

Koko maapallo elää samaa aikakautta,
universumimme lukee samoja ilmansuuntia,
suunnistaa samoilla kompassin koordinaateilla.
Vain sydämemme eivät.

Näen sinut samalla pienellä kartalla
maamme nuppineulanpäinä
kauniissa kokonaisuudessa.
Samanarvoisuus.

Rakkaus tekee etäisyydestäkin läheisyyttä.

Runoja marraskuulle

Runotorstaihaaste 15.11 oli ote Muumilaakson marraskuusta. Tässäpä kolme marraskuun runoa.

Jotkut sanovat sinua värittömäksi,
Marraskuu,
vaikka sinulla on omannäköinen kirjosi:
harmaata ja sinisävyjä
kylmiksi väreiksi kutsuvat.
Murtaen vihreää, ruskeaa,
lämpiminä väripilkahduksina
heinänkorsien valoisuus, ja kuun
ja tähtien - pimeydessä erottuvaa.
Koivujen valkorungot, lintujen olemukset
helpompi lehdettömässä metsässä havaita.
Karu kauneus - tähän vuodenaikaan on
makuuhuoneesta merinäköala.

Marraskuu on se lavastus
jossa villahuivit, torkkupeitot,
tumput ja teekupit
ottavat pääosan väripyörteineen.
Marraskuu, syy sytyttää
tuikkuja tuvan täydeltä
jouluvalot varaslähdöllä.
Katsahtaa taivaalle, tunnelmoida,
laskea tähdenlennot.
Antaa syvän huokauksen
tulla näkeväksi, päästä matkaansa.

Marraskuuussa korostuu
sammalmattojen suloisuus,
tähtikuvioiden tuikutus,
heinänkorsien tanssi tuulenpuuskassa.
Yksinkertainen kauneus,
pelkistetyn, paljastetun
pakahduttavuus.

Kaiken valoisa puoli?

runotorstaihaaste 8.11 "Always look the bright side of life" -musavideo ( ks. runoruno.vuodatus.fi), joka herätti monenlaisia runoajatuksia minussa "ikioptimistissa"
Nämä ovat 5 erillistä runoa aiheesta.

Et vaadi ikipirtettyä
et yrittämistä yli Jumala.
Me ihmiset niin itseltämme
totisina toisiltamme.
Ei irvihymy läpi mene
katseesi alla olemme itsemme.
Me kelpaamme.
Sinä olet Valo elämässä
ei itse tarvitse meidän
itseämme kantaa pimeästä pois.

Kaiken valoisa puoli:
näet pimeän kanssani,
näet puolestanikin.

Surulle tila, vääryydelle sija
nähdyksi tulla, ei peitellyksi
puhumattomuuden läpivalaisulla.

"Not alone" -tatuointisi
joka askeleella
totuuden nousu,lasku,nousu.
Pienin kirjaimin puhuu paljon.
Paljaalla iholla
päivät pahimmat ja parhaimmat.

Purra yheen hampaat vai huutaa
vatsanpohjasta tunne?
Toisella tilaa vain valmistan
valoisamman tulla.

Tummaa ja valoisaa - musta sisältää kaikki maailman värit itsessään

on ollut aika maailman aids-päivän ja pyhäinpäivän, ja vietetty ystävien monikulttuurisia häitä. runotorstaissa haastekuva, jossa paljon mustaa, ja seassa värikästä. ks. runoruno.vuodatus.net
näinpä jotain kaipauksesta ja muusta tummansävyisestä elämässä niistä kumpuavan valon ja toivon kautta minä tähän haasteeseen vastaan.

Olen tässä
vaikket näe minua
istun ihan olkapääsi päällä
näen ihmetyksesi
kun kutitan korvalehteäsi
etkä saa kiinni kuin tuulen
mutta tiedä:
siinä asun minä
joka henkäyksessä.

(kevät 2005, oli rakasta ikävä)


Löysin haudat
kaiken ollessa alussa
tuona päivänä
käveli vastaan muistutus
kaiken lopusa.
Kiviin ja risteihin
raamatunkohdat upotettuina.
Keskellä elämää
lasten ja aikuisten muistojen maa
ilman aitaa, portitta.

(syksy 2009, Namibian Nkurenkurussa, jonne on sinnekin ikävä)

Kerran myöhään yöllä
taivaallinen valomerkki
ei siksi, että jotain päättyisi
vaan koska kaikki oli alussa.
Tähtimerkki
joihin en usko,
paitsi poikkeukseen
joka vahvistaa säännön.

(elokuusta 2008 alkoi yhteinen elämämme. lähiaikoina olen seurannut toista kertomusta, jossa on tapahtunut ihmeellisiä asioita.)

Rukousten ketjut
ovat lähteneet liikkeelle
ne yltävät
lapsilta aikuisille
ne yltävät Namibiasta Suomeen
ja takaisin.
Me olemme siinä ketjussa,
sinä olet,
minä olen - kaikkinemme.

(tämä on aina ajankohtainen, aina on joku ajatuksissa jossain kaukana ja aina on aihetta rukoukseen ja aina siitä rukousketjusta on valoksi ja toivoksi.)

Tunnelmallista marraskuuta ja kynttilänliekkejä päivääsi jokaiseen!