Toivo, mutta älä sitä lausu

Runotorstain haastesana: toivo. Sitä ei saa suoraan käyttää runoissa.

Elämäni laukkuun pakkaan
uskon ja rakkauden ja
sen kaikista suurimman.
Mukana on kaikki mitä tarvitaan.

Kun sanon, että hauta on tyhjä, ja
Hän tulee ja kuivaa kyyneleet, ja
näyttää jäljet käsissään,ja
enkelin kirkkaus ilmestyy ja
kirkastaa pimeimmät ajatukset,
ei tarvitse sanoa, mikä sana
kuvaa tätä kaikkea.
Edessä Emmauksen tie ja
maailman ääret.
Merkityksettömyyttä ei ole
sillä lupaus pysyy
kaikki päivät maailman loppun saakka.

Luulin sinut menettäneeni.
Se teki kipeää. Loputtomuuden tuntu.
Kuitenkin etsit reitin,josta
pääset kurkistaen versomaan jälleen.
Mukanasi auringonvälke ja vihreys.
Maan tomusta nousee hento haave:
mahdoton muuttuu mahdolliseksi,
toteutumaton toteutuu.

Tipu tipunen

Tipu-loruja oli tarkoitus lapsille keksiä ja hommahan lähti taas käsistä:)tuotoksia, olkaa hyvät:

Tipu ei tipu,
se lentää, liitää,
räpyttelee, räpsyttelee.
Äiti katso, vaik oon pieni hento,
tää on äiti -katso,katso - kananlento!

Tipu treenaa ekoja sanoja,
kot-kot-koo
pot-pot-poo
kot-kot-koo
tipu treenaa samoja sanoja,
sanojen saloja, sanoja jaloja.

Rairuohosta kurkin
näen yli purkin
jossa asun
ja täytän masun
ja höyheniäni pöyhin,
olen tipu, enkä sulkasadossa köyhin!

Styroksipallo
on tipun kallo.
Nokka ja pyrstöt somat
pyrstö ja heltta omat,
keikuttaa voin,
kaakattaa voin,
saada piipunrassijalat,
oppia tiputanssin salat!

Tipuset, pupuset
pääsiäisen väriset
valloittaa rairuohon
sinne uppoaa kuin suohon
sieltä puput ponkaisee
tipuset kaakaisun vonkaisee
pupuja ne tsemppaa, tehkää piharemppaa!

Ihmisen ystävistä paras

Runohaasteena 7.3-14.3, ajatuksia useanlaisia ihmisen parhaasta ystävästä

Sen tulisi olla sinä,
itse itsellesi ystävä
kannustava, ei tuomitseva.
Se, jonka kanssa sovussa
olet koko elämäsi.

Toivo on ihmisen paras,
hengissäpitäjä,
katseenkohdistaja,
sydämen moottori.

Ihmisen paras ystävä
on pääsiäiskertomuksen otsikko.
Hän, joka kantoi kaiken,
antoi kaiken.
Rakasti.
Yhä rakastaa.

Hän antoi meille vaalittaviksi
kaikki pikkuruiset olennot.
Parhaiksi ystäviksi tarkoitetut,
uhanalaisia, unohdettuja,
suunta sukupuuttoon.
Käännä se, ystävä hyvä!

ON yksi lapsuuteni mielikuvitusystävistäni,
joka ei ole haalistunut viereltä pois:
suojelusenkelini Angel.
Hän on ja pysyy, vanhuuteen, iankaikkisuuteen.

Armahtavaisuus on ihmisen
paras ystävä itselle ja toisille.
Anna sille iso sija sydämessä.

Vanha mies kissoineen

Kuvahaaste, katso: http://runotorstai2.wordpress.com/

(Erillisiä tai yhtä runoa, kuinka vain)


Mies lukee kirjeen
kissantassunpehmeän
kehrää mielessään.

Vain kissalla mustavalkoiset kuviot,
ei vanhuksen arjessa,
ei saamassaan viestissä,
ei menneessä, ei nykyhetkessä.

Kissanpäivät! sanovat eläkeläisille.
He eivät tiedä mitä kaipaan.
Kerron sen elämänkerrassani,
ehkä, jos aikani riittää.

En hälyä tarvitse,
en enää maailmanmenoa.
Naukaisu, paperinkahina,
hengitys ja takkatulenrätinä,
sopiva soundtrack,
siinä kaikki tarpeellinen.

Eläinten hautausmaa liekehtii.
Mies silittää kotona kissaansa.
Olet ainoa, joka minulla
vielä on rinnallani.
Käperry kainaloon, kehrätään.
Karkotetaan kaikki lopun alun ajatukset.

Nälkää ja janoa elämän perustarpeiden

1. Rakkaudennälkä ja läheisyydenjano
voimat, jotka pitävät hengissä
maailmaa, elämää ja ihmissuhteita -
uusiutuvaa kiertävää energiaa,
ehtymättä jakamalla lisääntyvää.

2. Janoan vapaa-aikaa
vapaata aikaa
aikatauluvapautta.
En saa siitä itseäni täyteen
ja aina jää kolo, jonka
muka vietin vapaa-aikaa paremmin.

3. Nälkäpäivä on lipas kourassa
ja muutos maailmassa,
ajatusmaailmassa, oikeassa.

4. Makustelen ajatusta
uudesta mahdollisesta elämänvaiheesta.
Hymy huulilla,
onnellinen huokaus.

5.Talitiaiset eivät nälkää näe
koska Sinä ne ruokit.
Toiselle yksinkertainen
on toiselle mahdottoman monimutkaista.
Minulle.
Sulatanko Hyvyyden olemassaolon?

6. Olen nähnyt nälän.
Se asuu kuivassa maissipellossasi
jolle ei sada, ei sada.
Maissasi, jotka sinulta otetaan pois.
Isiesi maissa, joiden ainoa sato
on katkeruus, hymytön ja kyyneleetön.

Olen nähnyt nälän.
Se asuu ruoka-apusäkeissä
jotka kuorma-autoista heitetään.
Sormenjälkesi painalluksessa avunhakijakortissa.
Lapsesi apaattisuudessa, liikkumattomuudessa.

Olen nähnyt nälän, ja välitän - sinusta.

Olen nähnyt nälän.
Sen muisto asuu sydämessäni.

(Sala sentle, sisi Ndzevane.) (Ndzevane on swazimaalainen kuivan alangon syrjäinen kylä lähellä etelä-afrikan rajaa, työharjoittelupaikkani. Sisi=sisko, sala sentle = "jää hyvin", toivotus erotessa.)

Jäät

1 Jääkylmää vastustettava
vain pienin auringonsätein.
Joukkovoima on murskaava.

2. Jäätikköjään syvyisiin
muistoihin päästäksesi
käytä hakku-hakuammunnan
täsmäiskuyritysten sijaasn
vuodenajasta toiseen
sulaa läsnäoloa.

3 Jää paikallesi ja sydämeen
lapsuuden nimetty kuusentaimi.
Anna olla ja kasvaa jääpuikkojen.
Tulee vielä aika vaaleanvihreän,
ja pihkan, ja linnunpesien,
aika, joka jää kuin jääkin.
Näet, jos jäät.

4 Jäisiä sanoja ja lasissa jääpaloja.
Jäytää tilanteen tuttuus,
en vastata saata,
iäksi jääksi
jähmetyn.

5 Jääkukat ikkunassa.
Läpi niiden näkee kirkkaimmin.
Lämminsydäminen jääkuningatar
siristää silmiään,
ruusuista risuihin,
kaiken läpi näkee.

6 Jää allamme, luistimet vievät.
Sinä vedät, minä luotan.
Tartun käsiisi, sinä viet.
Kiepautat käden ali.
Kömpelönsuloinen jääkeijusi.

7 Tuulee selän takaa napajäätikön voimalla
lumi on dyyniytynyt, jää narskuu kengissä.
Kuljemme kuvioitua itämeren pintaa.
Rinkka ja pulkka,
toppavarusteet ja taapertaja.
Ensimmäinen talvitelttailtu yö takana.
Hymyilen, hyräilen, hytise en.
Valokuvassasi olen
jäisen maailmanlaidan
voitonriemuinen yksinvaltiatar -
muttei kuvattuna koko totuus:
koti on kulman takana.

Sanana jää on varsin monimerkityksellinen, kommentoi mikä jää-runo lämmitti eniten ja mitä jäällä vielä voisi leikitellä?

Oranssi on tyyni onni

Oranssi runohaasteena, tässä tekeleitä aiheesta muutamakin uusi ja vanhempi:

Ajattelen sinua,
kotiintuloa,
oranssein ajatuksin.
Kaipaan.

Istun oranssissa lepohetkessä
villasukista teekuppiin,
sohvatyynystä pöytävaloon,
matosta käsityöhön,
virtaa voimaa ajatuksiini
ja niin on jälleen elämä
ilonkeltaisen ja innonpunaisen sekoitus.

Oranssi on tyyni onni
silloin tällöin tanssimaan villiintyvä
ei aikuiseksi vaan sisäiseksi lapseksi kypsyvä.

Tee, kynttilä, jäätelö ja te
en naurultani nielaise, hengitä,
tunnelma on oranssinpuna,
olemme, olemme vaan.

Tässä hetkessä
kevättalven hämyssä ja kynttilässä
ovat läsnä valot ja varjot
pelkojen ja toiveiden peikot
niiden keskellä
me
pieninä ja onnellisina
juuri nyt, nyt juuri tässä - -

Musta takki, housut, maa,
läpi loskan kahlataan.
Pistä silmään, pistä edes vähän
kirkkaanpunahuivin tarvitset tähän.

Kurthani, huivini, helmani
hulmuavat
punaista, keltaista, punaista - -
Pidän sinua kädestä,
lähes lennät läpi ilman,
kurkistan sinuun,
otteesi kevyt ja raskas.
Tällainen tahdon olla:
päätämme suunnan,
pidämme kiinni,
yhtä matkaa sydämemme,
pyhä katse toisssamme.

(viimeinen = Nepal-ikävä)