Vanha mies kissoineen

Kuvahaaste, katso: http://runotorstai2.wordpress.com/

(Erillisiä tai yhtä runoa, kuinka vain)


Mies lukee kirjeen
kissantassunpehmeän
kehrää mielessään.

Vain kissalla mustavalkoiset kuviot,
ei vanhuksen arjessa,
ei saamassaan viestissä,
ei menneessä, ei nykyhetkessä.

Kissanpäivät! sanovat eläkeläisille.
He eivät tiedä mitä kaipaan.
Kerron sen elämänkerrassani,
ehkä, jos aikani riittää.

En hälyä tarvitse,
en enää maailmanmenoa.
Naukaisu, paperinkahina,
hengitys ja takkatulenrätinä,
sopiva soundtrack,
siinä kaikki tarpeellinen.

Eläinten hautausmaa liekehtii.
Mies silittää kotona kissaansa.
Olet ainoa, joka minulla
vielä on rinnallani.
Käperry kainaloon, kehrätään.
Karkotetaan kaikki lopun alun ajatukset.

Nälkää ja janoa elämän perustarpeiden

1. Rakkaudennälkä ja läheisyydenjano
voimat, jotka pitävät hengissä
maailmaa, elämää ja ihmissuhteita -
uusiutuvaa kiertävää energiaa,
ehtymättä jakamalla lisääntyvää.

2. Janoan vapaa-aikaa
vapaata aikaa
aikatauluvapautta.
En saa siitä itseäni täyteen
ja aina jää kolo, jonka
muka vietin vapaa-aikaa paremmin.

3. Nälkäpäivä on lipas kourassa
ja muutos maailmassa,
ajatusmaailmassa, oikeassa.

4. Makustelen ajatusta
uudesta mahdollisesta elämänvaiheesta.
Hymy huulilla,
onnellinen huokaus.

5.Talitiaiset eivät nälkää näe
koska Sinä ne ruokit.
Toiselle yksinkertainen
on toiselle mahdottoman monimutkaista.
Minulle.
Sulatanko Hyvyyden olemassaolon?

6. Olen nähnyt nälän.
Se asuu kuivassa maissipellossasi
jolle ei sada, ei sada.
Maissasi, jotka sinulta otetaan pois.
Isiesi maissa, joiden ainoa sato
on katkeruus, hymytön ja kyyneleetön.

Olen nähnyt nälän.
Se asuu ruoka-apusäkeissä
jotka kuorma-autoista heitetään.
Sormenjälkesi painalluksessa avunhakijakortissa.
Lapsesi apaattisuudessa, liikkumattomuudessa.

Olen nähnyt nälän, ja välitän - sinusta.

Olen nähnyt nälän.
Sen muisto asuu sydämessäni.

(Sala sentle, sisi Ndzevane.) (Ndzevane on swazimaalainen kuivan alangon syrjäinen kylä lähellä etelä-afrikan rajaa, työharjoittelupaikkani. Sisi=sisko, sala sentle = "jää hyvin", toivotus erotessa.)

Jäät

1 Jääkylmää vastustettava
vain pienin auringonsätein.
Joukkovoima on murskaava.

2. Jäätikköjään syvyisiin
muistoihin päästäksesi
käytä hakku-hakuammunnan
täsmäiskuyritysten sijaasn
vuodenajasta toiseen
sulaa läsnäoloa.

3 Jää paikallesi ja sydämeen
lapsuuden nimetty kuusentaimi.
Anna olla ja kasvaa jääpuikkojen.
Tulee vielä aika vaaleanvihreän,
ja pihkan, ja linnunpesien,
aika, joka jää kuin jääkin.
Näet, jos jäät.

4 Jäisiä sanoja ja lasissa jääpaloja.
Jäytää tilanteen tuttuus,
en vastata saata,
iäksi jääksi
jähmetyn.

5 Jääkukat ikkunassa.
Läpi niiden näkee kirkkaimmin.
Lämminsydäminen jääkuningatar
siristää silmiään,
ruusuista risuihin,
kaiken läpi näkee.

6 Jää allamme, luistimet vievät.
Sinä vedät, minä luotan.
Tartun käsiisi, sinä viet.
Kiepautat käden ali.
Kömpelönsuloinen jääkeijusi.

7 Tuulee selän takaa napajäätikön voimalla
lumi on dyyniytynyt, jää narskuu kengissä.
Kuljemme kuvioitua itämeren pintaa.
Rinkka ja pulkka,
toppavarusteet ja taapertaja.
Ensimmäinen talvitelttailtu yö takana.
Hymyilen, hyräilen, hytise en.
Valokuvassasi olen
jäisen maailmanlaidan
voitonriemuinen yksinvaltiatar -
muttei kuvattuna koko totuus:
koti on kulman takana.

Sanana jää on varsin monimerkityksellinen, kommentoi mikä jää-runo lämmitti eniten ja mitä jäällä vielä voisi leikitellä?

Oranssi on tyyni onni

Oranssi runohaasteena, tässä tekeleitä aiheesta muutamakin uusi ja vanhempi:

Ajattelen sinua,
kotiintuloa,
oranssein ajatuksin.
Kaipaan.

Istun oranssissa lepohetkessä
villasukista teekuppiin,
sohvatyynystä pöytävaloon,
matosta käsityöhön,
virtaa voimaa ajatuksiini
ja niin on jälleen elämä
ilonkeltaisen ja innonpunaisen sekoitus.

Oranssi on tyyni onni
silloin tällöin tanssimaan villiintyvä
ei aikuiseksi vaan sisäiseksi lapseksi kypsyvä.

Tee, kynttilä, jäätelö ja te
en naurultani nielaise, hengitä,
tunnelma on oranssinpuna,
olemme, olemme vaan.

Tässä hetkessä
kevättalven hämyssä ja kynttilässä
ovat läsnä valot ja varjot
pelkojen ja toiveiden peikot
niiden keskellä
me
pieninä ja onnellisina
juuri nyt, nyt juuri tässä - -

Musta takki, housut, maa,
läpi loskan kahlataan.
Pistä silmään, pistä edes vähän
kirkkaanpunahuivin tarvitset tähän.

Kurthani, huivini, helmani
hulmuavat
punaista, keltaista, punaista - -
Pidän sinua kädestä,
lähes lennät läpi ilman,
kurkistan sinuun,
otteesi kevyt ja raskas.
Tällainen tahdon olla:
päätämme suunnan,
pidämme kiinni,
yhtä matkaa sydämemme,
pyhä katse toisssamme.

(viimeinen = Nepal-ikävä)

Kirjasto -teeman kirvoittamia ajatuksenpoikasia

Pääni sisällä sotkuinen kirjahylly
tai kirjasto keskeneräisten ajatusten.

Lainatako toisten ajatuksia
vai kirjoittaa omat muistelmat?
Kumpi kevyempi tapa elää,
ja toisaalta: helppous,
mikä heppoinen peruste!
Juonenkäänteiden mutkat,
elämän kiinnekohdat.

Kirjanmerkkejä ja hiirenkorvia
elämäntarinoiden kirjastossa
ovat rakkaimmat,
ne maailman kauneimmat nimet
- huutomerkittyinä kuiskattavat.
Marginaalissa kohdallasi
kaksi hymynaamaa.

Aikajärjestettynä elämänjaksoni
muistojeni täysipäisessä kirjastossa.
Tahdon korkea, kurkotella, katsoa,
en antaa arkistoon pölyttyä.
Te antoisimmat oppikirjani.

(mielestäni tässä on 4 eri runoa, mutta saa olla eri mieltäkin:) lukuiloa!)

Kolmetoista (13.1.13)

Sunnuntai kolmastoista: "Kasteen lahja".
Ensi viikolla: "Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa".
Kun arjesta ja juhlasta on viinin välke ja ilo kaukana,
Hän astuu kehiin, lahjoittaa aina mitä tarvitaan.
Miksi vasta yritettyään
omia ratkaisujaan vähintään täyden tusinan
uskaltautuu ihminen tilaa antamaan
suuremmalle suunnitelmalle toteutua?

Joku yrittää kahta asiaa yhtä aikaa,
joku harvinaninen yksilö tyytyy yhteen.
Joku pyrkii kahteentoista kerralla - itse täydellisyys -
mutta ellei siinä kohdin itseään
armahda, kiitä ja päähän taputa
astuu arkeen se jokin kolmastoista vaatimus
- ja katkaisee kokonaisuudelta selän.
Elämä ei ole täydellistä,
sen tuhlausta on yrittää yli.

Hiihdin kilometrejä kaksitoista
se riitti minulle hyvin.
Kolmastoista odottakoon vuoroaan.

En säiky varjoja tummia, pelkää kissoja mustia.
En nieleskele numerolle kolmetoista.
Sinulta on rohkeus.

Kolmetoista on onnenpäivä,
sinun ja sinun syntymäpäivä.

Onnellisia ja syväluotaavia hetkiä vuoteen 2013 näiden viiden runon myötä!

Omat uudenvuodentienoon runohaasteeni: Uutta ja Hyvästi

Uutta (3 runoa)

Jokainen halaus ja hymy
on uusi lupaus arjen alttarilla
yhä uusi ja uusi "Tahdon" - -

Uusi vuosi on uudet muistiinpanot kun
toisiamme opetamme, toisiltamme opimme.

Mikä todella on uutta?
Uutta ja ihmellistä?
Jumala uusiokäyttää
ajasta aikaan
kaikkea mistä
Hän on nähnyt:
"Näin on hyvä."

Hyvästi (2 runoa)

Hyllytän hyvästit ja muut
turhantarkat superlatiivit:
Never say never.
Niin on paremmasti.

Hyväily on hyvästelyä
kaipuun katsomista silmästä silmään.
Pidän sinua hyvänä,
aina ja niin kauan kuin saan.