Tulevan vuoden matkakohteen ovet
ovat vielä toistaiseksi lukossa.
En näe sydämelläni
mitä lukee ensi vuoden avaimenperässä.
Ei vielä ole aika,
kaiken avain on kärsivällisyys.
Avioliitto on myönteinen lukko
joskus toki jumittuva, silti sydämenmuotoinen.
Tasapaino maan ja taivaan välissä.
Kehonosat lukkiutuneet toisiinsa,
toisiimme
eivät irtoa
enkä tahdokaan
Kai oli tarkoitus
kirjoittaa kirjoittamisen lukoista
kai oli - ja teenkin niin,
totuuden ollessa, että
kun arki, aikataulu, ajatuksenvirta
lukkiutuvat, runokin jumittuu
matkalla sydämestä ulos
paperille tanssahtelemaan
Asettaako menneisyys lukkoja:
tahdonko samaan paikkaan,
samantyyppiseen työhön,
tutut kielet, helpot haasteet?
Uskalluksen portin
tahdon koittaa pitää avoinna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti